Yksin merelle 28.9.

Posted on

Eilen jo piti lähteä kaverin kanssa merelle, kalaan, mutta viimemetreillä hän perui oman tulonsa, joten en lähtenyt minäkään. Kävin shoppailemassa.

Tänään piti olla uusintayritys samaisen kaverin kanssa, ei lähtenyt tänäänkään, joten läksin yksin. En viitsinyt soitella kuka haluais lähteä mukaan. Oli nääs senverran jo myöhäinen iltapäivä, että siinä jos oisin viel oottamaan jotakuta jäänyt, ois jo åimee tullut.

Kurvasin Gåsgrundin kautta ulkomerelle. Näkyi olevan kolme venettä laiturissa. Minä taasen menin testaamaan venettä.

Aaltoa oli juurikin sopivasti, 50-60 cm ja suurimmat oli vahan yli metrisiä. Kokeilin miten käyttäytyy, josko täysillä ajaa vastaseen. Hyvin otto Sarza aallot kunkeulan trimmeillä alas painoi. Toki, eihän se ihan niin pehmeää etenemistä ole, kuin jos pikkasen hellittää, sinne 22-23 solmuun, niin menee ku juna. Hyvä niin. Myötäiseen saa sitten täysillä mennä, kunhan muistaa trimmit palauttaa normiasentoon.

Aikani testiajoa tehtyäni, päätinmennä makkaran paistoon, Kaappariin. Tuo laituri on oiva paikka, helppo mennä yksinkin, kun ei tarvitse pelehtiä ankkurin tai peräliinan kanssa.

Ensin kuitenkin kävin kokeilemassa pikkasen virveliä, eli ulkoilutin Aglialippaa, huonoin tuloksin. Tänne tullessa lähemmäksi, olin muuttanut karttaplotterin näytön ”kalastus”näytölle, jolloin näyttää mahdolliset kalat. No ei näyttänyt mitään, kun ei ollut mitä näyttää. Joten ei ihme, ettei tarttunut muuta kuin kasvillisuutta koukkuun.

 

Siispä sitten tulien tekoon ja Kabanossit lämpenemään. Ja tietysti pakki vesineen tulille myös. Mikään ei ole parempaa kuin kunnon notskisumppi.

 

Tällä kertaa viel tuoreen korvapuustin kera. Onneksi se korvapuusti oli syötävää, eikä päässä tuntuvaa ….

 

 

Maistus varmaan sullekin ..

 

 

 

 

Oli vaan ”pakko” ottaa nää videot. Olosuhteet kun mielestäni parhaat mahdolliset. Näitä voipi sit talvella katsella ja haaveilla seuraavan kesän reissuja.

Täälä kun yksikseen on, saapi päänsä tyhjennettyä niistä vähäisistäkin ”murheista” mitä ehkä on.

Ei oo enää.

Vähän ennen seitsemää läksin kotia kohti, tulee meinaan pimee aika aikaisin. Jo ennen kasia alkaa toi näkyväisyys olla hakusessa. Esim verkkomerkkejä ei välttämättä nää.

 

 

Siispä seuraavaan kertaan.

 

Share

Kotiin lähtö maanantaina 25.9.17

Posted on

Aamu valkeni pilvettömänä. Tuulikin oli jo vähän rauhoittunut, joka taas sai aikaiseksi kallioiden yökosteuden hitaamman haitumisen. Elikkäs nuo kalliot on oikeesti liukkaat, aivan kuin olisi yöllä satanut. Samoin veneen pressu on aivan likomärkä. Kyllä tää luonto on merellä ihmeellinen. Onhan autokin parkkipaikalla aamulla märkä, mutta ei nyt sentään kuin uitettu niinkuin täällä vehkeet on. Kaippa se on myöskin syy siihen, että täällä merellä ruostuu kaikki tavallinen rauta.

Perinteisen aamun radio-ohjelmien ja jutustelun jälkeen, päätin tällä kertaa ruuan tehdä vanhassa keittokatoksessa.

Se oli jo silloin vanha, kun minä tänne ensikertaa tulin, joskun -70-luvun puolessa välissä, niin nyt se on sitten tooosi vanha.

Hyvin siinä perunat ja selleri folioon käärittynä kypsyi. Pihvit paistoin kylkiäisiksi.

On tässä katoksessa nuorena monet illat istuttu, joiden kaikkia juttuja ei muistanut seuraavana päivänä, saati nyt.

Näin on sitten tämäkin reissu tehty. Oltais varmaankin oötu vielä seuraava yö, mutta kun oli illalla tärkeä meno kipparilla.

Share