Ao SEN MA CG035 korjausta

Posted on

Kun en katsonut tarkkaan Youtubesta ohjeita, sain droneni piirilevyn jumiin.

Siispä tilasin Kiinasta uuden ja asensin sen. Nyt sitten, ennen kuin liitin dronen tietokoneeseen, katsoin ohjeet aikas tarkkaan ja tein niiden mukaan. Onnistuin.

Tässä lyhennelmä tapahtumista sekä testiajosta.

Kaikki näyttäis toimivan normaalisti.

Tuulinen keli esti testaamasta paremmin seuraa-minua toimintoa sekä kotiin-paluu-käskyä, mutta kerkeehän ton vielä testata.

Nyt tekis mieli hommata palikka, jolla ton löytäis, jos karkuun lähtee, eivät ole hirveän kalliita enää, jotain 25 – 30.- €

Katotaan ennen veneilykautta josko ,,,,


Käynti Rannamuseumis

Posted on

Muutakin liikuntaa piti saada, kuin vedessä lillumista, joten lähdettiin käymään museossa, jonka aihe oli Viron paikkaliset rannikon asukit.

Matkaa oliparin kilometrin verran vaitelevissa olosuhteissa. Ai mikskö?. Välillä sai väistellä lätäköitä ja välillä lännen puoleinen tuuli pääsi Ruotsista asti puhkumaan. Ei ollut joka paikassa metsää tai taloja edessä meille suojaa tekemässä. Kesällä ois varmaankin upeaa.

Sinällään museo oli mielenkiintoinen. Koululaisryhmä oli paikalla valloittaen alakerroksen, mutta mepä mentiin toiseen kerrokseen ja saatiin melkein rauhassa katsella se läpi, ennen kuin osa pienokaisista ryntäsi sinne. Ei aiheuttanut kuitenkaan mitään pitkäkestoista hämminkiä, lähtivät takaisin opin tielle, luulisin.

Tämäkin osa Viron rannikosta oli osittain Ruotsalaisten asuttamaa. Ne Hurrit ovat hääränneet melkein joka puolella, aikoinaan. Syykin on aika selkeä.

Nämä matalat hiekkaiset ja kivikkoiset rannat suorastaan kuhisi kalaa. Rysillä ja verkoilla nostelivat ja myivät kaupunkilaisille särpimiksi.

Muoseon lähistöllä on upea jiekkaranta, jossa mm Saksalaiset ylhäiset kävivät stressiään purkamassa. Tällä seudulla on kylpylätoimintaa harrastettu iät ja ajat.

Edistyksellistä rantaelämää. Oli oikeen matkailuvaunut herrasväellä. Kyllä siinä kalastajat pentueineen silmiään hieroneet herrojen kotkotuksille.

Takaisin tulessamme, poikettiin paikalliseen pariin myymälään. Toisessa oli kalaa kaupan. Ostin muutaman purkillisen niitä maukkaita paikallisia sprootteja. Toinen oli lihapuoti. Ulkona näin pari lihamestaria valkoisine essuineen. Oletusarvona on, että pilkkovat ruhot ja palaona sitten kaupaavat halukkaille. Ja autoja tuli ja meni koko ajan, joten kauppa kävi molemmissa yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että ei ollut kerrostaloja lähelläkään. Toki, autot olivat uuden karheita ja kalliita,

Kylpylässä vielä ennen lähtö hieronnassa ja Madam kampaajalla.

Reissun yleisarvosana on ihan ok.

Bussilla Tallinnaan ja päivä piti kuluttaa ennen lautalle pääsyä.

Energiassa käytiin kaffella ja vähän ennen laivalle menoa syömässä.

Se oli pettymys. 

Tää oli joku aasialainen ruokapaikka, Virukeskuksen toisessa kerroksessa.

Ahneuksissamme valittiin 7,50 € noutopöytä.

Ei ois kannattanut.

Mitään sanomattoman makuisia.

Oli kylläkin kanaa, possua ja härkää sekä jotain keittoa, jota en uskaltanut edes maistaa.

 

Kolmas kerta, kun ylipäätään syödään Virossa itämaisessa ravintolassa, ja joka kerta ollaan petytty.

Kaikki muun tyyppiset olleet hyviä, mutta jotenkin nää ei osaa itämaisia tehdä??

No, mahat saatiin täyteen ja ei ku laivaan ilta-aurinkoa ihmettelemään.

Matka meni ihan mutkattomasti.

Ratikka oli turkasen täynnä kun keskustaan piti sillä mennä, metro kun ei satamasta kulje. Ei päästy haluammallamme pysäkillä pois, kun yhdellä oli iso kärryllinen kaljaa, eikä väistänyt, ,,,,, tana ,,,

Ollaan tehty mertorra nyt neljä edes takas matkaa ja joka toisella kerralla on ollut tarkastajat, niin nytkin.

Oli joku onneton yrittänyt ilman maksua, nyt sai sit maksaa ”vähän” enempi.

 

Seuraavaa reissua odotellessa.