Käynti Rannamuseumis

Posted on

Muutakin liikuntaa piti saada, kuin vedessä lillumista, joten lähdettiin käymään museossa, jonka aihe oli Viron paikkaliset rannikon asukit.

Matkaa oliparin kilometrin verran vaitelevissa olosuhteissa. Ai mikskö?. Välillä sai väistellä lätäköitä ja välillä lännen puoleinen tuuli pääsi Ruotsista asti puhkumaan. Ei ollut joka paikassa metsää tai taloja edessä meille suojaa tekemässä. Kesällä ois varmaankin upeaa.

Sinällään museo oli mielenkiintoinen. Koululaisryhmä oli paikalla valloittaen alakerroksen, mutta mepä mentiin toiseen kerrokseen ja saatiin melkein rauhassa katsella se läpi, ennen kuin osa pienokaisista ryntäsi sinne. Ei aiheuttanut kuitenkaan mitään pitkäkestoista hämminkiä, lähtivät takaisin opin tielle, luulisin.

Tämäkin osa Viron rannikosta oli osittain Ruotsalaisten asuttamaa. Ne Hurrit ovat hääränneet melkein joka puolella, aikoinaan. Syykin on aika selkeä.

Nämä matalat hiekkaiset ja kivikkoiset rannat suorastaan kuhisi kalaa. Rysillä ja verkoilla nostelivat ja myivät kaupunkilaisille särpimiksi.

Muoseon lähistöllä on upea jiekkaranta, jossa mm Saksalaiset ylhäiset kävivät stressiään purkamassa. Tällä seudulla on kylpylätoimintaa harrastettu iät ja ajat.

Edistyksellistä rantaelämää. Oli oikeen matkailuvaunut herrasväellä. Kyllä siinä kalastajat pentueineen silmiään hieroneet herrojen kotkotuksille.

Takaisin tulessamme, poikettiin paikalliseen pariin myymälään. Toisessa oli kalaa kaupan. Ostin muutaman purkillisen niitä maukkaita paikallisia sprootteja. Toinen oli lihapuoti. Ulkona näin pari lihamestaria valkoisine essuineen. Oletusarvona on, että pilkkovat ruhot ja palaona sitten kaupaavat halukkaille. Ja autoja tuli ja meni koko ajan, joten kauppa kävi molemmissa yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että ei ollut kerrostaloja lähelläkään. Toki, autot olivat uuden karheita ja kalliita,

Kylpylässä vielä ennen lähtö hieronnassa ja Madam kampaajalla.

Reissun yleisarvosana on ihan ok.

Bussilla Tallinnaan ja päivä piti kuluttaa ennen lautalle pääsyä.

Energiassa käytiin kaffella ja vähän ennen laivalle menoa syömässä.

Se oli pettymys. 

Tää oli joku aasialainen ruokapaikka, Virukeskuksen toisessa kerroksessa.

Ahneuksissamme valittiin 7,50 € noutopöytä.

Ei ois kannattanut.

Mitään sanomattoman makuisia.

Oli kylläkin kanaa, possua ja härkää sekä jotain keittoa, jota en uskaltanut edes maistaa.

 

Kolmas kerta, kun ylipäätään syödään Virossa itämaisessa ravintolassa, ja joka kerta ollaan petytty.

Kaikki muun tyyppiset olleet hyviä, mutta jotenkin nää ei osaa itämaisia tehdä??

No, mahat saatiin täyteen ja ei ku laivaan ilta-aurinkoa ihmettelemään.

Matka meni ihan mutkattomasti.

Ratikka oli turkasen täynnä kun keskustaan piti sillä mennä, metro kun ei satamasta kulje. Ei päästy haluammallamme pysäkillä pois, kun yhdellä oli iso kärryllinen kaljaa, eikä väistänyt, ,,,,, tana ,,,

Ollaan tehty mertorra nyt neljä edes takas matkaa ja joka toisella kerralla on ollut tarkastajat, niin nytkin.

Oli joku onneton yrittänyt ilman maksua, nyt sai sit maksaa ”vähän” enempi.

 

Seuraavaa reissua odotellessa.

 

 

 

FacebookPinterestTwitterBloggerGoogle+

Tallinnaan kylpylään

Posted on

Pieni trippi näin talvisaikaan piristää. Varsinkin, kun se suuntau tuu kylpylään.
Keli oli lähtöaamuna mitä hienoin. Vesille siis päästiin.
Kuva klippi menomatkasta.

Jäätilanne oli mielestäni aika heikko, suurin osa jäästä kymmenen-viisitoista senttiä paksua ja ainakin laivaväylän läheisyydessä rikkonaista, eli ei olisi voinut kävellä kastelematta jalkojaan.

Lisäksi tuulet olivat paikka paikoin saaneet aikaiseksi pienia ”sulia” kohtia, kuin lampia.

Rahtilaivaliikenne poikittain, tällä kertaa näkemämme kaikki matkalla Pietariin, oli aika vilkasta. Kesällä kun veneellämme mentiin yli, ei kuvien kaltaista ”ruuhkaa” nähty.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan lautalla talvikellissä ihan hyvä.

Määränpää oli pieni Lavendel Spa Viimsissä, noin kymmenen kilometriä Tallinan keskustasta koilliseen.

Madamella on bussikortti, jonne ladataan rahaa ja jolla voi siten maksaa busseissa, halvalla.

Matka Virukeskuksesta lähtevässä bussissa 1A kohti Viimsiä maksoi 1,10 € per nuppi, ei paha.

Hotelli oli semmoinen pikkusiisti, kenties jo aikansa elänyt, mutta täytti meidän tarpeet oivallisesti.

Spa-osastossa oli neljä saunaa, tavallinen, suola-, höyry- sekä ”savu”sauna, jossa ei kyllä ollut muuta savua kuin mielikuvituksessa. Kiuas oli kylläkin yksi suurimmista, mitä olen saunoissa nähnyt, vaikka lauteille ei olisi mahtunutkaan kuin viitisentoista ihmistä. Hyvät hiet sai kaikissa.

Altaita oli myös jokaiseen makuun, pore-, kylmä-, kuuma- sekä jääallas. Sekä tietty normi, joka ei mikään hirveen iso ollut, mutta ajoi sekin asiansa.

Näin keskellä viikkoa ei onneksi ollut paljon asiakkaita, joten jokaiseen osastoon mahtui hyvin.

Liottelun lisäksi päästiin nauttimaan edullisista paikallisista herkuista.

 

Kuten kuvista näkee, täällä saa vielä kunnon siankylkeä.

Tämmöistä laatutavaraa en ole Suomessa nähnyt mies muistiin.

Lehdistössä miesmuistin aikajana on noin neljä vuotta, mutta tässä asiassa minun on parikymmentä, ainakin.

Saatiin suutkin makiaksi ja vieläpä edukkaasti.

 

FacebookPinterestTwitterBloggerGoogle+