Reissuun 22.5.

Posted on

Sain kuin sainki kuntoon, ainakin omasta mielestäni. Kuivasin koko pilssin ja levitin puolikkaan lakanan koneen alle, selvittääkseni, oliko vuotoja jäljellä.

Voisin melkeimpä väittää, ettei ihan joka veneessä kone lakanoissa makaa …..

On isävainaan lakana ja aattelinkin, että hän tykkäs myöskin rassata koneita, niin eikö tätä vois tulkita vaikka kunnian osoituksena hänelle??

Toivottavasti kukaan ei vedä tästä nyt hernettä nenäänsä, mutta isäni olisi tämän ymmärtänyt.

Siispä uskaltauduimme lähteä reissuun. Madam oli pyytänyt jo edellisellä viikolla muutaman leidin mukaamme.

Ensin kävimme katsastamassa lähistöllä olevan Gåsgrundin, mutta merivesi oli tosi alhaalla, -35 cm) Tikkaat olisi pitänyt olla kivetäkseen laiturille.

Siispä hylkäsimme tämän saaren ja jatkoimme ulkokautta Stora Svartö:hön, siellä kun on kelluva laituri.

Eipä ole tällä kertaa edes sitä yhtä toista venettä, joten iham oman saaren saimme.

Olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, joten rauhassa sai suunnitella päivän kulun.

Kahvit juotiin ja naiset teki pienen lenkin, minun tutkaillessa moottotilaa, Kaikki näytti olevan ok.

Lounaaksi oli tällä kertaa nyytit ja sisäfilepihvit.

Jokaiselle oma nyytti juureksia, pikkasen kaurakermaa ja sulatejuustoa, nyytti kiinni ja tulille tunniksi.

Fileen putsasin kalvoista ja semmosia sormen levyisiä viipaleita, vain rouhittua pippuria pintaan ja suola vasta lopuksi.

 

 

 

 

Muutama pala ei sopinut halsteriin, joten tungin ne nyyttien väliin.

 

 

 

On se kunnon elävä tuli ja hiillos paras tapa kypsentää ruokaa.

Tuolla tavallahan meitin esi-isämme tai äitimme tekivät vuorituhansia ruokansa. Nää nykyiset grillit ja hellat, nehän ovat olleet vasta lyhyen aikaa käytössämme.

 

Kun olimme syöneet, sattui jotain, jota en ollut kuunaan kokenut.

 

Iso rantakäärme tuli luikerrelle aivan vierestämme, oisko ollut parin metrin päässä meistä hänen reittinsä.

Rauhassa kerkesein kännykameran ottaa esille, ja naps nips.

 

Illan suussa vielä letut sain paistaa leideille.

Koska puita täällä ei ole, siis polttopuita, piti käpyjä ja risuja vähien mukana olevien lisäksi polttaa, jotta lettuset sain paistettua.

Tuo kassi maassa oli täysi leidien keräämiä käpyjä.

Hyvän hiilloksen niillä saa.

Muistan lapsuudestani, että käpyhiilloksella ei pihviä saanut grillata.

Kuulemma jotain epäterveellistiä kaasuja irtoaa niistä. Mene ja tiedä, mutta uskon vanhan kansan viisauteen tässäkin asiassa.

 

Siinä aurinkokin alkoi tehdä jokapäiväistä laskeutumistaan, minä siirryin veneeseen leidien ”parantaessa” maailmaa. Alkoi sen verran keskustelun luonne muuttua eräiltä osin henkolökohtaisiksi, että tuntien omat resulssini  pysyä asiallisena, saattoi olla kaikkien etu, että menin miettimään mahdollisia tulevaisuuteen vaikuttavai päätelmiäni.

Kukin tietenkin taaplaa tyylillään, mutta minä voin valita kenen tyyliä olen katsomassa.

 

Ennen auringon laskua, sain kuvattua vielä SiljaLinen laivan menoa Porkkalan suojaisessa saaristossa ennen avaa merta.

 

 

Mihin menestyjät sijoittavat?

 


Kotiin tulo ja ongelmia

Posted on

Kun pejantaina lähdettiin tuulisessa ja viileässä kelissä kotia kohti, tuli koneongelmia.

Kurvattiin Rövarin laituria rantautumismielessä katsastamaan, kun koneen öljypaineet laski hälyyttävästi.

Pieni keskimmäinen mittari mittaa öljyn paineet, ja pitäisi olla yli puolen välin eikä noin, kuten nyt.

Ja kun tyhjäkäynnille laitoin, oli vielä hälyyttävämpi.

 

 

 

 

 

Kyllä vähän kylmäs ajella kotiin, kun ei päältä päin nähnyt mieään, kun konehuoneeseen vilkaisin.

Rannassa seuraavana päivänä juttelin kaverin kanssa, jolla ollut useammassakin veneessä saman moinen kone. Hän kertoili, että yleensä tuo viittaa öljybpaineventtiileihin. Olin yöllisen tutkailun perusteella tullut samaan tulokseen keskustelupalstoja selatessani.

Sattui vielä tällä kaverilla olemaan veneessään osat, jotka siis ostin. Siispä asentamaan.

Tässä mötikässä, joka toimiin öljyn lauhdittimena, on nämä venttiilit.

kävi kuitenkin sillai, että kun olin asentanut ja koeajolenkin tehnyt, niin vyoti pikkaisen öljyä.

Paineet olivat ok.

 

 

 

 

Tuossa hyvin ilmenee, missä asennossa painemittarin viisarin kuuluu olla.

 

Sitten kävi vahinko, kiristin pulttia pikkaisen liikaa, jolloin napsahti poikki.

Tuossa ruuvarin kärjen kohilla on se poikkimennyt.

KELE …….

Nyt saa jäädä huomiseksi katkenneen irroitus, kun tuo selkäkipu taas rajoittaa aherrusta.

Se on vihoitellut nyt vesillelaskusta asti, tuli riehuttua liikaa silloin.

 

Otin kuitenkin dronen mukaan, joten päätän tän raportoinnin ilmakuviin.

Vaikka veneitä onkin aika paljon kentällä, täytyy muistaa, että on vasta 20.5. Joskus 70-luvulla ensimmäiset laskut tehtiin vasta 13-16.5.