Viimeinkin veteen

Posted on

Tänään oli tarkoitus siivota vene, työkalut pakkiin ja silleen.

Eipä mennyt niin.

Näin ”hovi”autoilijan rannassa ja menin kyselemään veneen laskemisesta, jolloin autoilija totesi, että kohta lähtee muualle, jolloin kysäisin, antaako tunnin aikaa. Antoi.

Tuli pikkasen kiirus. Nyt sai siivous jäädä. Potkurin paikoilleen ja maalia päälle. Paitsi että loppui kesken maali, joten sataman kauppaan, joka onneksi oli auki ja uusi purkki ostoon. Olipahan suolainen hinta, 34.- € purkki. Sain kuitenkin potkurit uuteen väriin ja liinat ja köydet valmiiksi laskua ajatellen. 

Ekbland tuli ajallaan paikalle ja nosti Sarzan veteen.

Ei se ihan tähän kuntoon jäänyt, kun koeajolle läksin, mut ei paljon puuttunutkaan.

Pääasiahan oli, että Sarza pääsi elementtiinsä, kyllä sitä siivota kerkee myöhemminkin.

 

Siinä sitten tyytyväinen kippari sai tälle kaudelle ekat fiilikset.

On se hieno tunne.

Tein tällä kertaa koeajon yksin, kun Masi ei päässyt omien kiireidensä keskeltä, vaikka varmaan mielellään olisis tullut.

Läksin huristelemaan tavanomaista koeajolenkkiä, suoraan ulos, Gåsgrundin ja Knapeskärin kautta Rövarenin editse Kapareniin katsomaan, monta venettä kauniina Äitienpäivänä on saaressa. Monta oli, melkein ranta täys.

 

Tuossa vasemman puoleinen on Kaparen.

 

Kuten näkee, keli ei hirveen paljon parempi olisi voinut olla.

Kyllä Sarza kulkee edelleen kivasti. Näillä pienemmillä, A5 potkureilla 29 solmua ja kierrokset 3900 eli tehtaan suosittelemat maksimit.

 

 

Peräaalto on tuollainen noin 25 solmun vauhtissa.

 

Hätäiesti katsottuna kaikki toimi hyvin.

Nyt uskaltaa lähteä pidemmällekin legille.

 

Satamaan kun takaisin tulin, kaivoin Mavicin esille ja pientä kuvaa siitäkin.

 

Siinä Sarza nyt omassa pilttuussaan.