Vaihteeksi Kaapparissa 23-25.9.17

Posted on

Pieni kooste käynnistä Kaapparissa

Oltaisiin lähdetty jo päivää aikaisemmin, mutta tuuli sen verta navakasti, että nukuttiin yön yli ja.

Eikö yleensä kannata nukkua yön yli ennen tärkeitä päätöksiä !!!

Ei ollut tuuli tyyntynyt lupauksista huolimatta (ennusteet) ja aallokko oli kohtuullista, 1.5 metristä, joten kiltisti sisäväylää, Svinösundin kanavan kautta.

Suuntasimme ensin Stora Härröseen, mutta kaikki poijupaikat olivat jo varattu. Olihan nyt viikon loppu ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Toki, tuohon laituriin olisi allot ”taipuneet” ikävästi saaden veneen keinumaan enempi kuin kehdon, joten happamia olivat marjat tällä kertaa….

Siitä vaihdoimme läheiseen Rövargrundettiin, jossa oli pieni laiturikin. Ankkuri alas ja keula lauturin kärkeen. Kerkesin käydä tarkistamassa puutilanteen ja että tuuliko liikaa tulentekopaikalle, no tuuli ihan pirusti. Ja niin teki aallot täälläkin samaisen ”taipumisen, nyt sillä erotuksella, että niitä tuli molemmin puolin, ja välillä aika isojakin. Riski oli liian iso jäädä tähän. Jos ankkuri antaisi periksi, olisivat etukaiteet helposti uudelleen muotoillut, eikä välttämättä meidän haluamallamme tavalla. Siispä köydet irti, ankkuri ylös ja menoks.

Tällaisella voimakkaalla itätuulella ei lähistöllä ole kuin yksi hyvä paikka rantautua. Kaparen. Siispä sinne.

 

Laitoimme Sarzan kiinni laituriin, siihen, jossa ei ennen saanut kiinnittyä.

Nyt oli joku nypännyt kyltin pois, jossa kiellettiin kiinnittyminen tähän. Hyvä niin.

 

Tähän ei edes aaltojen ”taipuminen” ihan niin voimakkaasti osunut. Tuo pieni niemennokka hidasti sen vaikutusta aika tehokkaasti.

 

Ulkomeren puolella kuohui, ei nyt ihan hirveesti, mutta kuitenkin.

Korkein yksittäinen mitattu aalto oli tuon kuvan oton aikoihin ollut 2.4 metrinen, joten ei ihme, että tuolla kauempana oleva matalikko kiehuo valkoisena.

Saaressa oli veneitä aika paljon. Jopa sen verran, että päätettiin eka ruoka tehdä veneessä. Oli ruuhkaa tulentekopaikoilla.

Ne, jotka vielä työelämässä, saivat mielestämme ihan rauhassa kärventää makkaransa tulilla ilman meidän kaltaisia eläkeläisiä sotkemassa seassa. Meillä riitti kärsivällisyys odotella heidän kotiin lähtöä, joka tapahtuisi pienten veneiden osalta jo ennen iltahämärää ja isompien osalta huomisen iltapäivään mennessä.

Oli täällä huimapäitäkin liikenteessä.

Nuilla kun joutuu tänne päästäkseen melomaan pienen pätkää paikkaa, johon nää itätuulen mainingit aikas reippaasti pääsee, Rövaren ja Rövargrundetin välistä, josta ei oikeestaan vastarantaa näy.

Hatun noston paikka heille, kun eivät pienestä säiky.

 

 

 

Ilta oli aika hieno, noin kelin puolesta, vaikka ei se tyyntynytkään juurikaan.

Näillä meidän tallennusvälineillä ei valitettavasti kummoisia kuvia saa, joten tää illan tunnelman välittäminen lukijalle jää hänen oman mielikuvituksensa varaan.

Seuraavaan päivään.

FacebookPinterestTwitterGoogle+Blogger

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 87 = 95