Neljäs eli 2.8.-76 Moskovassa

Posted on

Maanantai aamu valkeni muiden aamujen tavoin, mutta meillä hieman erikoisemmin.

Marssimme lähetystön puolelle, jossa luovutimme passikuvat Lyyralle. Samalla selvisi pari muutakin asiaa.

Meidän piti Lyyran kanssa käydä henkilökohtaisesti Mongolian lähetystössa, ikään kuin näyttäytymässä, että olemme kunnon kansalaisia emmekä mitään ”agentteja”, jota päältäpäin ei mielestämme olisi voinut tietää.

 

Ja että juna lähtee Kiinaan, Pekingiin, tiistaina ja kulkee Mongolian kautta. Suomen Suurlähetystö hoitaa viisumit Mongoliaan. Lisäksi meidän pitää allekirjoittaa paperi, koska lähetystön vastustuksesta huolimatta, haluamme matkustaa maanjäristysalueelle, Suomen valtio ei ole missään vastuussa meistä, jolloin jos jotain sattuu, paikallinenkaan lähetystökään ei ole velvollinen auttamaan meitä. Eli, pesevät kätensä meidän suhteen eivätkä näin ollen halua olla meidän kanssa ”missään tekemisissä” kun kerran menemme kriisialueelle.

Tällaista paperia ei ihan heti Suomen valtiovallan toimesta pistetä allekirjoitettavaksi.

No, nyt pistettiin.

Oisko se silleen, että huipulla tuulee. Oltiin aika huimapäitä, kun ”pienistä” varoituksista huolimatta, pidettiin matkasuunnitelmastamme kiinni.

Kun tämä ”virallinen” asia saatiin hoidettua, lähdettiin kylille

Keskustaanhan sitä piti nyt mennä, jotta sais miestä väkevämpää. Ehkäpä nyt oikeesti tarvittiin ”rohkasuryyppyjä”??

 

Kaippa tuo keltainenkin talo kuuluu vielä noihin Kremlin rakennuksiin, onhan siinä nurkassa tuo tornikin.

Kumpaa noissa torneissa vartioidaan:
Ettei köyhä kansa pääse sisään

vai ettei Kremlin ukot ulos. ????

 

 

Nähtiin matkalla hääpari. Samallaista hässäkkä kuin meidän kotomaassakin.

Jossain matkan varrella taxin ikkunasta nähtiin vilaus tämmösestä.

 

 

 

 

Tornin rakentaminen alkoi vuonna 1963, ja se valmistui vuonna 1967. Se piti maailman korkeimman vapaastiseisovan rakennelman titteliä kymmenen vuotta, kunnes vuonna 1976 Kanadan Torontoon valmistui CN Tower.

 

Aikamme kierrellettyämme, päädyttiin vaihteeksi valuuttabaariin.

Baarissa oli tuttuja; nämä kaksi pisnesmiestä. Parin gt:n jälkeen, keksittiin Pekan kanssa ehdottaa kavereille yhteistä illan viettoa hyvän ruuan merkeissä. Sovittiin, että tullaan samaiseen baariin alkuillasta ja sitten johonkin ruokailemaan, muualle kuin tämä valuuttahotelli.

Hyvä tekosyy moiseen oli päivämäärässä. Täytin kyseisenä päivänä 25 vuotta.

Niinpä sitten päädyttiin gruusialaistyyppiseen raviteliin.

Venäläiseen tapaan, päydässä oli jo ennen vieraiden saapumista ruokaa ja juomaa yllin kyllin. Ja kattausten ”linja” tarkistettiin moneen kertaan. Tämä pöytä ei kuitenkaan ollut meille, vaan siihen saapui myöhemmin joku isompi poppoo. Eivät häirinneet meitä, mutta sitä en muista, häirittiinkö me heitä!!

Syötiin pitkän kaavan mukaan, kaviaarit alkuun ja silleen. Ja tietysti snapsia. Amerikan pojat eivät olleet oikein tottuneet snapseihin. Selvisi, etteivät ikinä olleet ottaneet moisia kyytipoikia ruuan alas saattamiseen. Mehän innostuttiin Pekan kanssa, että nyt opitte. Oppivat kans. Talutettiin pojjaat taxiin ja hotelliinkin sai taluttaa. Okei, okei, ei oltu mekään ”ihan” selvin päin.

Hauska oli ilta, mutta huomenna olisi reissumme yksi suurimmista kohokohdista.

Lähtö junalla Siperian halki jonnekin.

 

PS. Kuvat ovat uudelleen kuvattuja, ei skannattuja. Ja kuvia oli alun alkaen paljon, mutta Venäjän tulli takavarikoi muut filmit. Tätä eivät löytäneet.

Tästäkin myöhemmin lisää kun sen oikea aika tulee.

Ja sisältö saattaa vielä tarkentua, kunhan käyn tätä läpi toisen matkailijan , Pekan, kanssa.

 

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

94 − = 84