Miten oli mahdollista lähteä

Posted on

Miten oli mahdollista saada viisumi Puna Kiinaan, vieläpä Maon aikaiseen Kiinaan.

Sen ei pitänytkään olla mahdollista, ainakaan minulle.

Olin käynyt Neuvostoliitossa jo 1967, semmoisella peri tavallisella turistimatkalla.

Olin viettänyt kesän -69 Kanadassa, joten suuri haaveeni oli päästä käymään mahtimaassa, Kiinassa.

Nyt olin jo aika lähellä haavettani.

Edellisenä vuonna oltiin samassa työpaikassa Pekan kanssa ravintola Souvarissa, joka sijaitsi ostoskeskuksen vieressä Soukassa, Espoossa. Kesällä siellä kävi aika usein lomaillessaan Suomessa Ulla. Hänen toimipisteensä oli tuolloin Kiinan Suomen lähetystössä Pekingissä. Hän oli puolileikillään kutsunut Pekan käymään moikkaamassa häntä Kiinaan.  (kuvassa Ulla ja Pekka)

Pekka kertoi tämän minulle jossain vaiheessa ja minähän innostuin asiasta ihan kybällä.

Ullan sisko asui Soukassa ja miehensä kanssa kävivät silloin tällöin Souvarissa, joten häntä aloin ”tenttaamaan” aiheesta. Olisiko oikeesti mahdollista saada paperit, viisumi yms, Ullan kautta?

Hän oli käynyt pari vuotta aikaisemmin siellä ja kertoi sen olevan yhtä helpon kuin karkin vieminen lapsen kädestä.

En ihan heti uskonut, mutta kun useamman kerran juteltiin asiasta, tulin vakuuttuneeksi asiasta. Joten hän vihjaisi siskolleen, Ullalle, että taitaapi pojat tulla ensi kesänä visiitille. Ulla kertoili, että tervetuloo ja antoi päivämäärätkin, koska olisi paras aika tulla, eli elokuu.

Minä aloin ”pehmittämään” Pekkaa moiseen ideaan, mutta pieni kivi oli Pekan kengässä, en vain saanut selville, missä kohtaa kenkää se oli, puhumattakaan, kummassa kengässä?

Loppupeleissä lopullinen varmistus tapahtui purjeveneessä, kotimatkalla Hangon Regatasta purjehtien.

Oli aika tyyni, kostea ja kylmältä tuntuva yö, joten tehtiin rommitoteja pysyäksemme lämpimänä. Ei voitu jäädä ankkuriin, koska molemmilla painoi työt päälle.

Kun rommipullo oli juotu, ”taipui” Pekka lopulta ja niin päätettiin lähteä tälle seikkailulle.

Siihen aikaan ei ollut somea, ei faxia. Oli kirje, mutta nyt ei kirjeellä kerennyt hoitamaan asiaa.

Oli olemassa Telex. Niin lähetettiin telex postikonttorista. Lähdettäisiin torstain junalla 29.7. joten oltaisiin Pekingissä 5.8. Saatiin viestiä, että pitää varata audienssi Kiinan Suomen lähetystöön saadaksemme viisumit. Siellä kun pitää ihan henkilökohtaisesti käydä viemässä passi ja pienessä haastattelussa.

Ulla lupasi laittaa telexin suoraan sinne lähetystöön, aikapulan vuoksi, jossa kävisi ilmi, että olisimme lähetystön kutsumina halukkaita matkustamaan Kiinaan, joten tarvitsisimme viisumit.

Päivä oli maanantai, 19.7.1976,  joksi tämä audienssi saatiin. Ongelma oli vaan siinä, ette emme tienneet sinne mennessä, oliko telex mennyt sovittuun lähetystöön. Ja miksi ei voitu olla varmoja.

Siihen aikaan jopa tällaiset viralliset telexit menivät Pariisin kautta. Joskus ne jumiutuivat sinne päiväksi ja tässä tapauksessa sekin olisi ollut liikaa. Eikä siinä vielä kaikki. Joskus oli kuulemma käynyt niinkin, että tekstin tullessa perille, kirjainten määrä täsmäsi, mutta eri järjestyksessä, jolloin tekstistä ei välttämättä saanut tolkkua.

Näillä eväillä me sitten Kulosaareen mentiin, lähetystön sijainti kun oli tuolloin siellä.

Pikkasen oli pupu pöksyssä.

Vastaan otto oli asiallinen, teetä tarjoiltiin, kyseltiin syytä matkallemme pienin sanan kääntein. Haastattelu ei loppupeleissä hirveän pitkään kestänyt, mutta tuntui ikuisuudelta.

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 1 = 4