Junassa sattui ja tapahtui

Posted on

Kun juna oli kulkenut Suomessa 120 km/h niin täällä nopeus putosi jonkin verran, mutta siitä huolimatta vaunu keinui huomattavasti enemmän.

Kun laukut oli saatu paikoilleen, toisin sanoen enempi vähempi levitettyä tyhjiksi jääneille kahdelle vuoteelle, lähdettiin ravintolavaunuun ruokailemaan. Vaikka juna oli kiinalainen, oli ravintolavaunu venäläinen. Siispä saisimme venäläistä ruokaa seuraavat päivät.

Alkuun oli kanagulassia ja pääruuaksi jauhelihapihvejä paistin perunoilla. Ruoka ei saanut meiltä mitään hip hei huraa huutoja, mutta leipä oli hyvää. Pyylevä maatushka hoiti tarjoilun, hitaasti lyllertäen huojuvassa ravintolavaunussa, ehkäpä ajatellen; turha kiirehtiä, nää asiakkaat ei karkaa mihinkään moneen päivään.

Niillä harvoilla asemilla missä tämä juna pysähtyy, jos joku poistuukin, ovat enempi paikallisia ja eivät tule tähän ravintolaan syömään, vaan voipaperisista kääröistään syövät omia eväitään. Näin pähkäilimme mekin aihetta.

Piva, eli paikallinen olut, oli ravintolassa lämmintä ja hiton pahaa. Mutta kun muutakaan ei uskaltanut juoda, oli pakko kärsiä. Ei ollut vesipulloja myynnissä, ei. Vodkaa ja sitä makeahkoa viiniä oli, mutta passattiin. Ajateltiin ottaa iisimmin. Minelaarivettä, nimeltään Baikal, oli, mutta suolaliemikin on linnunmaitoa sen rinnalla, joten pullon sisältö ei ole Baikkalia nähnytkään. Thyi.

Kun palasimme osastoollemme, tuli tietty vessassakin käytyä. Sielläpä selvisi syntyteroria ripaskalle. Meillä lännessähän on posliininen pönttö, johon istahtaa. Niin oli tässä vaunussakin. Mutta ilmeisesti suuri osa kansasta on tottunut kyykylleen hoitaamaan asiansa,  pelkkään reikään lattiassa. No nyt kun on pönttö, niin siihen ne yrittää kans kyykylleen mennä. Oli oikeen kengän jäljet. No jos pikkasen heiluu viel, niin kat se sit pistää jalat liikkeelle pysyäkseen siinä. Tällaisia me pohdittiin.

Pekalle tuli tuo wc varsin tutuksi. Herkkänä miehenä sai mahansa sekaisin, varmaankin siitä kanakeitosta.

Oli jonkin asteinen ruokamyrkytys, kun seuraavan kerran ruoka maistui vasta Novosebirskin kohdilla. Eli melkeinpä kolme vuorokautta meni vatsahuuhtelussa. Sitä Pekka yritti parhaansa mukaan lieventää Ballantain-vhiskyllä, joka oltiin sieltä Berjozkassa (valuuttakauppa) ostettu Tuborgin lisäksi.

Tuborgit meni melkeinpä heti säännöstelyyn. Sai vain ottaa, kun juna pysähtyi johonkin isoon kaupunkiin, tai ohitti jonkin merkittävän paikan. Pekalla oli etuoikeus viskiin ymmärrettävistä syistä.

  • 0 km (0 t) Moskova (Москва)
  • 440 km Nižni Novgorod (Нижний Новгород)
  • Tässäpä seuraava kaupungi, joka olisi mahdollistanut nauttia Tuborgit, mutta me olimme unten mailla kun tuo ohitettiin.

Palataanpa viisumiasiaan.

Siispä olimme jättäneet passimme Kiinan lähetystöön ja pikkaisen sekaisin tuntein poistuimme sieltä.

Ei oikein saatu selville, saatiinko viisumeita vaiko ei. Käskivät tulla hakemaan passit pois perjantaina 23.7. ja kuulemma riitti, kun minä haen ne, Pekalla kun oli töitä silloin.

Minä jännittyneenä hakemaan passeja perjantaina, heti aamusta.

Ja olihan ne viisumit siinä passissa.

Oli päivätty tälle samaiselle päivälle ja voimassa 31.8. saakka.

Erikoista myöskin tässä tapauksessa, ainakin lähetystön mukaan oli seikka, että olimme saaneet tuplaviisumit kiinaan. Tahtoo sanoa, että voimme käydä Hong Kongissa ja päästä vielä takaisin Kiinaan. Hong Kong kun sattuu olemaan Englannin alusmaa. Tiettävästi olimme ensimmäiset Suomalaiset jotka nämä ovat saaneet.

Tässäkin asiassa tehtiin historiaa.

Passit mukana menin Suomen matkatoimistoon, joka oli tuolloin siinä nykyisen Forumin kohdalla Simonkadun puolella. Löin passit pöytään ja kertoilin asiani. Tarvitiin Venäjän viisumit ja kaksi meno-paluu junalippua Moskovaan sekä menolippu Moskova-Peking. Virkailija ei millään meinannut uskoa, että meillä on viisumit Kiinaan, joutui kyselemään jostain puhelimella lisäinfoa itselleen. Lisäksi, yritti väkisin myydä paluuliput Peking-Moskova, mutta pysyin tiukkana, enkä ostanut niitä. Oli paluulippu puolta halvempi ostettuna Pekingistä, näin Ulla oli meitä informoinut.

Lopulta virkailia taipui minun tahtooni ja lupasi hoitaa kaikki asiat tiistaiksi. 27.7 mennessä.  Ja rahat piti olla mukana saadakseen paperinsa ja lippunsa takaisin. Oliskohan maksanut n 165.- mk Hki-Moskova-Hki ja Moskova-Peking 500.- mk per nuppi.  Melkein sama nykyrahassa euroina. Ja viisumin venäjälle mennen tullen maksoi pari kymppiä.

Tiistaina hain sitten tarvittavat asiakirjat.

Ja nythän jo istutaankin jo junassa, mitä nyt Pekka käy välillä halaamassa pönttöä.

 

 

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

91 − 85 =