Korjaussarjaa ja paperisotaa

Posted on

Taidettiin aamusella tarvita korjaussarjaa, kuten maisemakin. kuva( rakennetaan uutta satamaa.)

 

 

Kaiken tämän remontintarpeesta välittämättä suuntasimme jälleen China Trouble Servicen officeen, tarkoituksena ostaa junalippu takaisin kiinaan, Pekingiin.

No sehän ei käynyt officen virkailijalle lainkaan.

Eli ei suostunut myymään kyseisiin julkishallin omistamiin välineisiin matkustusta oikeuttavaa lupaa.

Selitti, että alue on matkustuskiellossa. Niin varmaan olikin, mutta kun meillä oli matkalaukku vielä siellä Pekingissä. Ei auttanut, vaikka kuinka leikittii Ruuneperia. Siinä suomeksi keskenään kiroillessamme, ohi kulki suomalainen nainen, oli yksi evakossa oleva virkailija lähetystöstä, ja kuuli meidän kiroilun. Hän tuli sisälle, selitti vaihtoedon, joka ei tullut mieleenkään meille.

Ostakaa lippu pelkästään Kantoniin, josta tämä virkailija ei voi kieltäytyä, Kanton kun ei kuulu kiellettyihin alueisiin, ainoastaan Peking ja lähi ympäristö. Lisäksi neuvoi, että päästyämme Kantoniin, ostatte lipun Shanghaihin, sekin on tuva-aluetta. Sitten onkin mennyt riittävästi aikaa, jolloin on oletettavaa Pekingin poistuvan kiellettyjen alueiden listalta, jo pelkäsätään yhteyksien takia. Lähteehän sieltä junat Venäjälle ja sitä kautta Eurooppaan.

Näin meneteltiin ja lippu saatiin.

Mitä tästä opimme. Kannattaa kiroilla isossa kauppakeskuksessa suomeksi, apu on silloin lähempänä kuin voit kuvitellakaan.

Todennäköisyys sille, että joku kuulee kiroilusi, esim meidän tapauksessa, olisi varmaankin ollut 10 suhde 2.5 miljoonaan. Ehkä tuona kyseisenä päivänä oli 30-40 suomalaista Hong Kongissa. Ja kuinkahan moni niistä oli samaisessa kauppakeskuksessa, joka oli isompi kuin Stokka Helsingissä.

Tästä kun oltiin selvitty, lähdettiinkin bussiajelulle. 

 

 

Oli näköjään muitakin kohtia remontin tarpeessa kuin satama ja pojat.

 

 

 

 

 

 

Jotta vuoristosta tuleva sadevesi pääsee kivuttomasti, taloja matkaallaan viemättä, mereen, on kanavia siellä sun täällä.

Jenkkileffoissahan usein sattuu ja tapahtuu kaiken näköistä vastaavissa sikäläisissä uomissa.

Täällä ei tällä kertaa sattunut muuhun kuin korkeintaa poikain ohimoihin, eikä tapahtumiakaan ollut hirveesti.

Paitsi tietysty meillä, kun hypätiin vaan johonkin bussiin, ajettiin jonkin matkaa, poistutiin ja toivottiin hartaasti kadun toiselta puolen menevän vastaavan keksinnön vievan meidät takaisin. Toimi aika hyvin. Ei eksytty kertaakaan, tänään, kuten eilen kävi.

Tähän kohtaan tulee filmi, kunhan löydän sen, tai viimeistään helmikuussa, kun Pekalta saan kopion. Se onkin sitten kuvattu aidolle kaitafilmille 8 mm.

 

Maha alkoi jossain vaiheessa ilmoittelemaan kiinteämmän tavaran tarpeesta, joten mentiin välipalalle kadun kulmauksessa olevaan hampurilaispaikkaan. Ei ollut olemassa vielä tuolloin Mäkkäriä tai Carollsia, tai ainakaan täällä ei ollut, joten ihan aito paikallinen pysty-hampurilais-pikaruokapaikka. Ovesta kun meni sisään, piti valita mitä halusi smalla katsoen, kun isolla, yli metrin levyisellä, parilalla joukko kokkeja paistoi pihvejä. Eikä ollut valittavissa vegeä tai ton-ton vaihtoehtoa. Kaikki olivat samallaisia pihvejä. Sämpylän ja pihvin väliin sai sitten jotain muunoksia toivoa. Jono kulki hitaasti etiä päin ja sitten olikin maksun vuoro. Kun olit maksanut, lykättiin paketti kouraan ja eiku syömään. Samalla kun söit, jono liikkui hissukseen. Juuri kun olit ottamut viimeisen haukun, ja pyyhit suupieliäsi servettiin, huomasitkin olevasi kadulla. Siinä oli sitten roskis, johon saatoit paperit jättää. Sitten se iski.

Tajuttiin, että emmehän me ulos olisi vielä halunneet mennä. Mutta kun se oli tehty niin ovelasti, että kun uusi asiakas tulee sisään, se ikään kuin ”työntää” edellä tulleen eteen päin. Ja kun tilassa ei ole kuin suora, seisottava ”lankkupöytä” johon voit väliaikaisesti laskea juomasi, ruokahan sinulla on koko ajan käsissä. liikkui jono hitaasti, mutta syödessäsi et tajua, että siirryt koko ajan. Tää tarkastettiin ja seurattiin jonkin aikaa tätä ovelaa systeemiä. Ei oltu moista ikinä nähty. Enkä noin hyvin toimivana sen jälkeenkään. Ilmeisesti asian gluu oli kulmahuoneisto. Näin me päättelimme.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

72 − 71 =