Sunnuntaina Kannonkoskelle

Posted on

Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Kannonkoskea, Kivijärven rannalla.

Madamen siskolla miehineen on kesämökki siellä ja meillä on jo usein ollut tapana käydä siellä, ikään kuin Jussin jatkot.

On siinä perhosten ja muidenkin ötököiden hyvä laiduntaa.

 

Naapuri kävi soutelemassa, sattumalta osui kuvaani.

Os menossa omaan laituriinsa ja ”meidän” laituri on veneestä oikealle.

Kun kopteria käänsin 90 astetta oikealle, sai pohjoisen suunnasta sinisen tien sillan näköpiiriinsä.

Siitä itään päin Viitasaarelle ei ole matkaa kuin rapiat parkymmentä kilometriä.

Tuo valkoinen kupoli, se kuuluu Pispalan nuorisoliikunta- ja luontokeskukselle.

Sieltä illalla kuului nuorison riemukasta ääntä, ei kuitenkaan häiritsevästi.

Piti isäntä ”komentaa” veneineen melomaan, että sai pientä teknistä neuvoa paremmin antaa.

Oli helpompi näyttää, kun vene oli perä edellä maissa.

Sain myöskin korjata, pikemminkin kiinnittää huonosti kiinnittämäni tukipuun uudelleen.

Toinen ruuvi oli alun alkaen mennyt hutiin, ja toinen ajan saatossa poikki. Muutenkin olivat liian lyhyet olleet. Nyt tuli sitten pidemmillä kiinni. Ihmeen hyvin nuo puun kuoret ovat pysyneet tuossa. Sitkosta ovet. Ei se vanha kansa muutoin noin olisi aitojen seipäitä kiiniittänyt. Siitähän minäkin tuon idean otin.

Tuli ne Leiditkin kopterin menoa ihmettelemään.

Seurailin pidemmän aikaa elämää edessämme.

Siinä sitä vilskettä vanhemmilla riitti. En saanut selville, oli enempi kuin yksi poikanen, tämä kun oli yleensä kurkkimassa yksin, vaan eihän tuohon ovelle toista olisi samaan aikaan mahtunutkaan.

Vielä hivenen noiden asukkien tulevaa näkökantaa:

Matkalla kotiin, poikettiin mansikkatilalla ostamassa pari laatikollista mansikoita.

Oli hieno pihapiiri.

 

 

 

 

Vanha navetta toimitti kaupan tiloja, nykyään kun ei ainakaan näkynyt lypsäviä olevan.

Olisi ollut muutakin myytävänä, mutta nyt tyydyttiin hyviin, putsattuihin mansikoihin, ei Mansikkeihin.

 

 

 

 

Oli päättynyt meidän tämän kertainen Juhannusraissumme, onneksemme ei niin kuin tälle perhoselle, joka oli liiskaantunut tuohon valon reunukseen, yllättävänkin ”ehjänä”

 

Seuraavaan kertaan.

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

73 + = 78