Vielä jäätiin tänne

Posted on

Hyvin nukutun yön jälkeen aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena. Onneksemme tuuli oli pikkaisen kääntynyt pohjoisesta koilliseen päin. Ei tosin paljon, mutta sekin auttoi, että ei ihan suoraan kylkeen puske. Toki, naapurimme suojaavat meitä kiitettävän hyvin.

 

Vähän murua rinnan alle ja pienelle lenkille. Tällä kertaa kiersimme saunan ”takana” olevan niemen, joka nyt hyvin blogaa tuulen. Ei ollut tuolla suunnalla saarta käynytkään, vaikka monesti muuten täällä oleillut.

 

Konkeloita, tai oikeammin keloja, on tälläkin puolen saarta.

 

Vieläkään en lakkaa ihastelemasta tätä sammalta vai mitä lie, jota en ole mantereella tavannut.

Jättää kanervatkin ”siipiensä”suojaan kasvaessaan.

 

 

 

 

Sitähän en tiedä, kuinka sitten ajan kanssa valloittaa elintilaa muilta?  Enkä sitä nyt sen enempää aio pohtiakkaan.

 

 

Eroosiota on, totta kai.

On siinä kallio kolahdellut, kun on tommosen palan irroittanut.

Ei ois mahtunut Hiacen sisään tuo murikka.

Ihmettelen myöskin tätä värimaailma näissä kallioissa.

Toisella lenkillä ihailimme saaren halkaisevaa rotkoa. Varmaankin olleet kaksi eri saarta joskus tuhat vuotta sitten.

Tämä saari on aikoinaan, -70-luvulla ollut Imatran Voiman henkilökunna virkistyalue. Voimalla oli tarkoitus rakentaa tuonne mantereelle, Koppanäsiin ydinvoimala. Sitähän ei sinne tullut, mutta sen sijaan 1986-2003 Fortumin koealueena. Tutkivat eri energiamuitoja, mm tuulivoimala, joka oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja siihen aikaan maailman pohjoisin, teholtaan 0,3 MW.

Sittemmin virkistysyhdistys osti tämän saaren ja on nyt sitten meidän nautittavissa. Kiitos heille siitä.

Sitten ois pläjäys koirien ystäville. Tää osoitta aika hyvin, että luontokappaleet eivät ymmärrä eivätkä tykkää meidän ihmisten kotkotuksista.

ja toinen

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

19 + = 22