Alkuillan tarinaa Fladalandista

Posted on

Ripotteli harvakseltaa pitkin iltapäivää, mutta onneksemme loppui alkuillasta, joten saarta kiertämään.

Heti alkumetreillä tämmöseen törmättiin. Täällä on paljon, tosi paljon joutsenia, mutta pienokaisia tosi vähän, ja että vielä kolme….

Saariston karuus tulee tässäkin hyvin esiin. Vain vahvat selviävät.

 

Toisella puolen saarta, melkeinpä eri saari, oli aika jylhää ja ”erämaa”maista.

 

 

 

Tältä puolen sai näkymää järvestä, joka kohta umpeen kasvanut.

 

Aivan tuon järven ”edessä” olavan kallioon kiinnityinen veneitä.

 

 

Tällä puolen saarta aika lähellä kulkee väylä, jossa aika paljon liikennettä.

Oikeestaan suurin osa moottoriveneistä idästä kohti Hankoa, ajavat tästä ohi, joten aaltoa riittää.

Enpä tiedä, jäisinkö tuohon??

Sitten yhdessä lahdukassa oli ihan ”pikkuisen” sinilevää.

Jotenkin valo tekikin tän ihan eriväriseksi, kuin oikeesti oli.

Se oli melkoista puuroa. On sitä vähän toisella puolen saarta, missä Sarza majailee, mutta ei lähellekään näin paljon. Tuollainen matala lahdukka. johon ei oikein aallotkaan yletä, on aika otollista maaperää, vai oliko vesiperää, kasvustolle?

Päästiin kuitenkin ”kotiin” ihan ehjänä.

Paikka, jossa Sarza on, on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tähän vois vaikka kylkikiinnityksen tehdä. Ei ihan hirveen usein ole törmännyt näissä luonnon”satamissa” moiseen.

Me ollaan kuitenkin ankkurin varassa.

 

 

 

Kaiken varalta pari lepuuttajaa keulassa, jos tuuli painais kalliota vasten. Tuli pikkasen hätäsesti laskettua liian aikaisin ankkuri, eikä viitti vaihtaa sen paikkaa.

 

Iltapalaksi tällä reissulla ekat letut.

 

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 1 = 4