Utön aamu ja sitten Källskäret

Posted on

Illalla oltiin sovittu Timpan kanssa kalalle lähdöstä ja jo klo 07:00. Mulle ehkäpä pikkaisen aikaista, mutta jos tuollaisen tarjouksen saa, ei siitä voi kieltäytyä.

GoPron kuvaa heiluu ja vapisee, mutta maisemat, ne ei muutu.

 

Tuolla kivikkoisella matkalla verkoille, ois jääny multa ajamatta.

Videolla näkyvä hylky, oli Virolaisten ”brainidee”.

Lastasivat puuta proomun täyteen koivua, leppä yms ja matkalla Ruotsiin myytäväksi. Kaippari ei vaan tajunnut/osannut puikkelehtia matalissa vesissämme ja niin se puukin uppoaa. Tapahtui -90-luvulla. Kuulemma saarelaisilla ei ole ikinä poota ollut ennen eikä sen jälkeen niin paljon.

 

 

Saalis oli melkoinen, kymmenen siikaa.

Verkot olivat olleet yön yli vedessä. Timppa oli vaimonsa kanssa ne eilen sinne vienyt.

 

 

Perkuupaikka ja itse maiestro.

 

Minäkin sain yhden, fileroituna ja samalla käskyn heti mennä graavaamaan. 

Tein työtä käskettyä.

 

 

Paikallinen kauppakori pyörässä ja omistajina Timppa porukoineen. Magee oivallus.

 

 

Luotsitko lähdössä?? En ollut aivan varma, mutta kuvaajia riitti, minä heidän seassa.

Näytti, että siinä oli pari ammattikuvaajaakin, sen verran kalusto oli järeetä.

Käytiin viel kerran kaupassa ja sit matkamme jatkui.

Saatiin vinkki saaresta, Källskäret. Sinne.

 

Tänne saaren oli tulossa muitakin ja oli jo.

 

 

 

 

 

Tonne lahdukkaan ois pitänyt Sarza ängetä, niin ei aängetty.

Ollaan vissiin liikaa rauhaa rakastavia, vanhempi pariskunta, joka ei jaksa kuunnella kirkuvia kakaroita, jotka pulikoi piskuisessa hiekkarannassa.

Toki, jos ne pulikoivat kakarat ois olleet omia lapsen lapsia, tilanne ois ollut ihan toinen. Silloin ei ki

 

rkuminen ja ilakointi ois yhtään haitannut.

 

Päädyttiin ihan itse löytämäämme paikkaan ankkuriin. Tää oli kyl pikkasen haasteellista löytää, mihin pystyi rantautumaan. Oisko ollut viides vai kuudes paikka johon onnistutiin kiinnittymään.

 

 

Tämmönenkin meni ohitsemme. On porukalla ollut pitkä reissu, ainakin perälipun mukaan, venäjän lippu.

 

 

 

Kaikki kunnia soutajille.

Keli oli jo muutenkin tukalan kuuma, saatikan sitten pitäis soutaa. Koska suunta oli veneillä etelä, oiskohan kotiin menossa……

Kaiken näköisiä oli ohi menijöitä, mutta tää oli eka kerta, kun avomerellä, vaikkakin saaren sisäpuolella, näin uimarit, ilman minkäänlaista saattovenettä.

 

 

 

Ei tämmöisiäkään usein nää.

Oikea ruotsalainen klassikko.

Merkkiä en tiedä, mutta melkein näen sielujeni silmissä Kaarle Kustaan tuolla sisällä hoveineen.

Tämän saaren toinen nimi on Kreivin saari.

http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/kokarissa-on-paljon-nahtavaa/kallskarin-saari

En sen enempää kertoile, jokainen saa ihan itse linkistä lukea, mitä täällä on joku touhunnut, vähän erikoinen on ollut persoona???

 

Ja jotta ei kyllästyttäisi, oli jotkut kiertäneet saaren suppilaudalla, aikamoinen urakka. En lähtis, varsinkaan tällä kelillä.

Tässäpä muutama erikoisuus saaresta.

 

 

Vesi täällä on, tai oli ainakin meidän siellä ollessa, kiskasta. Uimassa käytiin.

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 49 = 57