Väderskär, Myrkyluodon Maija

Posted on

Niinpä, aapulan jälkeen suorilta Väderskäriin.

 

 

Oli melkeinpä ”ruuhkaa”, vastaantulijoina vain pujeveneitä.

Ne harvat moottoriveneet, jos näkee, on paikallisten, ulkopuolella väylien.

”Myrskyluodon Maijan esikuva on Anni Blomqvistin isoisän sisar Maria (Maija) Lovisa Mickelsdotter. Kalastajanvaimo Maria Mickelsdotter syntyi 1824 ja kuoli 1903. Hän eli elämänsä Väderskärin luodolla. Jannen esikuva on Johan Eriksson, joka kuoli vatsavaivoihin 59-vuotiaana”.

Todennäköisesti se oli tämä talo, jossa Maria oli elänyt. Saunarakennus taustalla.

 

 

Tuossa musiikkiviedossakin näkyy, kuinka Maija ja Janne asettuu ensimmäisenä yönä nukkumaan tähän.

 

Tein myös oman videon, mutta en saanut oikeaa musiikkia, anteeksi.

Saaren sisääntuloon oli kallioon laitettu valkoiseksi maalatut kivet merkiksi, koska ois muuten konstikas tulla.

Vettä jäi veneen alle pahimmillaan 1.3 metriä. Vesi on kyllä kirkasta, mutta se tuo myös haasteen, näkee liiankin selvästi, jolloin on vaikeampi arvioida, kuinka syvää oikeasti on.

Jotenkin mieli olisi tehnyt ajaa tuonne taustalla näkyvälle vanhalle venevajalle, mutta kaukaa jo näki, että tällä veneellä sinne ei ole asiaa. Muinaiset saaristolaisten käyttämät veneet kun eivät tarvinneet vettä alleen kuin pari-kolmekymmentä senttiä, me metrin verran, mieluimmin puoltoista.

Tämä antaa viitteitä meidän kiinnitymispisteestä. Filmissä vene kiinnittyi melkeinpä meidän perän puolelle

Päästäksemme lahdukan, Hemhamniksi kutsutun, toiselle puolelle, oli pikkaisen haasteita paikka paikoin löytää polku. Tuossa kaislikossa varsinkin.

Päästiin kuitenkin, kahveja ei keitetty, eikä talon tarpeita ollut odottamassa, joten me päästiin paljon vähemmällä kuin aikoimaan Maija ja Janne.

Mut hiki oli meilläkin.

 

Oli vähän huonolla hapellä tämä venetarvikevaja..

Jossain vaiheessä muovia laitettu katoksi, mutta ajan patina oli senkin haurastuttanut. Sisälle ei uskaltanut astua. Lahoja suurin osa lankuista. Vahinko.

Seuraava rakennus olikin sauna, savu-sellainen. Melko hyvässä kunnossa.

Voisin jopa kuvitella, että ihan lämmitettävissä. En kokeillut.

Oletettavasti navetan virkaa suorittanut rakennus, sekin aika ok, katto oli uusittu joskus kivi ja miekka.

Oli jotain mineriittin tapaista??

 

 

Itse päärakennus oli ajan saatossa myös ”pikkaisen” kärsinyt.

Takaseinä ”vähän” pullahtanut, mutta muuten ois vielä pelastettavissa.

Lattialankut ihan terveitä, noin äkikseltää katottuna. Eikä hellassakaan mielestäni mitään vikaa.

 

 

Jopa vanha silakkatynnyri, ehjä, niin kuin kerrossänky.

Kävimme myös saaren toisella puolen, melkein. 

Polku vei haapametsikön läpi. Luonto oli tätäkin kohdellut kaltoin. Toisaalta, ompahan örkeille syötävää ja koteja.

Huipulle matkalle oltiin törmätä merikotkaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ennättänyt kameralla ottamaan kuvaa, sitä vaan ihaili sen nousua. Matkaa oisko ollut 20 metriä, mistä nuosi, lensi vartakkaiselle saarelle, ja laskeutui.

 Tämä on jäljellä ja merkkejä oli entisistä linja- tai joistain muista merkkien kiinnityksistä.

Nähtiin merikotka vielä uudemman kerran, kun oltiin takaisin tultu veneelle. Siksi en oikein uskaltanut kuvata dronella niin paljon kuin olisin halunnut. Olen nähnyt liian monta videota siitä, kuinka kotka vie dronen.

Kalliossa, missa vene oli kiinnittyneenä tuossa musavideossa, oli kivistä tehty risti, sekä kulmissa hyvin vanhat sepän tekemät taokset.

Takaisin kun kahlasimme heinikon läpi, jossa ei sitten punkitkaan viihdy, (ainakaan emme löytäneet), käytiin kurkkaamassa vielä yhtä rakennusta. Oisko ollut jokinmoinen varustevaja?

 

 

 

Ehkäpä nuo pullot eivät olleet vielä Maijan aikaan, 1800-luvulla. Eipä tainnut styrox-laatikoitakaan olla tuolloin.

Kalan perkuupöytään jalat oli otettu metsästä. Oli leppä päässyt uuteen tehtävään.

Reistireivuut tehty sen verran tukeviksi, ettei varmana hutkunut.

 

Kyllä ei mennyt tämä päivä hukkaan.

Jäi oikeesti jälkipolville kertomista.

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 7