Brändö, Jurmo

Posted on

Matkaa jatkettiin kierrellen saaria ja luotoja ja maisemia ihaillen.

Piti päästä kauppaan ja septikin alkoi täyttymään.

Kauniit ovat maisemat täällä.

Brandön Jurmo.

Pieni tutustuminen kauppaa/kavila-ravintolaan. Vaikutti ihan positiiviselta.

Jädet vaan tällä kertaa ostettiin ja veneeseen pieni huilitauko, lämpöä kun, onneksi, piisaa. Suihkussa käytiin ja sit syömään. Sain siis vapaapäivän ; – )

Ylämaan karjan jauhelihasta tehty hampurilainen, kyllä oli hyvää.

Kaupan edessä oli nuoruusmuistoja herättävä kulkupeli.

Muistan, kuinka Lahdessa talomme alakerran maalikaupan tsuppari suhaili tällaisella.

Illemmalla pyörittiin satamassa. mm tällainen näyttely rantamakasiinissa. Upeita töitä.

 

Voit kurkata netistä, mitä kaikkea hienoa on tarjolla.

http://www.soderangs.fi/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ympäristö muutenkin huokuu vanhaa kalastajasataman tunnelmaa, mitä nyt meidän ja muidenkin kuttaperkaveneet pilaamassa sitä.

Tämäkin olisi täydellinen ilman lasten nykyaikaisia vesileluja, mutta ymmärrän, että niitäkin pitää olla.

 

 

 

 

Tämä hieno vaja oli aivan tuon hienon fiskarin takana.

Onneksi on säästetty vanhaa ”rekvisiittaa” eli aikoinaan oikeata käyttötarviketta meille kaupunkilaisille ihmeteltäväksi.

Ja jos pitäydytään erikoisuuksissa, niin tämäkin on eräänlainen.

Samaan aikaan satamassa toinen Finmar Magnum.

Jos näitä yhteensä tehty n 25 kpl, niin silti voi ”törmätä” sisar-veneeseen. Jutustelimme omistajien kanssa jonkin aikaa aiheesta, Finmar.

Heiltä kuulimme hyvän vinkin. Saattaisimme nähdä vilauksen ylämaan karjasta.

Matkalla nautoja katsomaan, oli myöskin nähtävää.

 

 

 

Kalamieheltä oli viehe hävinnyt, joten en saanut tietää, millä tuollaisia vonkaleita sais.

Fillarin kumitkin puuttui, joten en voinut sitäkään lainata, mennäkseni kyselemään kyliltä.

Perunan nostokone oli myöskin tuttu kapine, pentuna pappa käytti joka loppukesä moista vehettä.

Niin kuin niittokonetta sekä haravaa.

Kaikki olivat kauramoottorivetoisia.

Papalla se oli Tuisku.

 

Vähän on kuva suttuinen, mutta samaa henkeä, kuin muutenkin.

Oli siinä vieressä uudempi talokin, mutta enpä viitsinyt mahduttaa sitä pilaamaan maisemaa.

 

 

 

Siinä näitä mullikoita nyt sitten on.

Jostakin luin, että saattavat tykätä, jos rapsuttaa otsatukasta. Mutta sarviin ei saa koskea, silloin tulee lähtö, ja sinä et määrää koska se tapahtuu.

 

 

Yksi vasikkakin tuolla on, mutta ei nyt kuvassa oikein näy kuin pikkaisen päätä.

 

 

 

 

Aika julmetun kokoisia ovat.

Viihtyvät kesät talvet ulkosalla, aivan kuten kotimaassaan Skotlannissa.

Saarella on vuodesta 2002 lähtien laiduntanut ylämaankarjaa jota pidetään turistikohteena ja sille on järjestetty opaskyltit. Ylämaankarja hankittiin saareen laidunkarjaksi pitämään maisemat avoimena. Karja koko on noin 38 yksilöä.

 

Tunkua on tähänkin satamaan ja kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet, vaan tyytyivät vastakkaisen saaren kallioihin.

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 + 3 =