Södra Benskäriin

Posted on

Herättiin oudon aikaisin. Painoiko tieto kovenevasta tuulesta, vai mikä kumma??

Siispä ankkuri ylös ja menoks.

Matkalla kurkatiin ohi ajaen Dalskär, nro 627, ja oli vajaat kymmenen purkkaria ja yksi motorbåt.

Ohitimme Hälsingholmenin länsipuolelta väylää pitkin ajaen, mutta sitten oikaisten tähän hienoon laguuniin. Oikeammin tämä on kahden saaren muodostama kapeikko.

 

Tultiin tänne jo klo 08:15, joten eilen tulleet eivät olleet vielä lähteneet. Lahdukan perällä, jonne olin suunnitellut meneväni, oli neljä purkkaria.

Siispä pikkaisen takaisin päin ja hyvä paikka saatiin täältäkin.

 

Syötiin aamupala ja minä menin jatkamaan kesken jääneitä unia.

Ilmakuvat otin puolilta päivin, joten kaikki olivat häipyneet ja uusia oli jo tulossa.

Me lähdettiin jo tuttuun saareen katsastamaan. Olemme olleet täällä kesinä -15 ja -17. 

En ole ihan varma, vaikka pieni hytinä onkin, kuka nämä paikalliset kulkureitit tänne on värkännyt, mutta ei se kyl ole ymmärtänyt vaakatasoon niitä laittaa. Nilkat on kovilla, kun tällaisessa ”joutuu” kävelemään.

 

Tätä ihmeellistä sammalta kasvaa täälläkin ja tavat ovat samat, valtaa muilta kasvutilaa.

 

 

Konkeloita on täälläkin. Ompahan ötököille paremmat mahdollisuudet elellä.

Tätä saarta voisimme kutsua myöskin ”viimeisen mustikan saareksi”.

Madam keräsi täällä viimeiset mustikkansa ja totesi, että seuraavat kerää joku muu. Ja se joku muu en ollut minä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 75 = 83