Modermaganiin

Posted on

Ammupalan jälkeen, puolipilvisellä kevyen tuulen kelillä lähdimme ajamaan kohti Modermagania.

Noin puolessa välissä matkaa sattui minulle todellinen amatöörimainen moga. Räpläsin plotteria ja zoomailin, katsomatta eteeni tarkemmin. Danskogin saaren länsipäässä on yksi länsiviitta, kohdassa, jossa pienveneväylä tekee sellaisen ysikymppisen mutkan, laivaväylä loivemman. Olin ajamassa 24 solmua viitan väärältä puolen. Jotenkin menin tilanteesta niin solmuun, että vedin vain vauhdin pois, vaikka oikeesti olis pitänyt käätää kaikki oikealle. Onneksi vene kerkes putoamaan liusta pois, kun matalikko näkyi jo selvästi. Tein toisen virheen. Olisi pitänyt viimeistään tuossa vaiheessa vetää täysillä pakilla, mutta minä vain jäin toljottamaan ympärillämme olevaa matalikkoa. Tuuli kuljetti meidät vielä pahempaan paikkaan tuloksena, että kallio allamme osui jo veneeseemme. Onneksemme tulosuunta oli jyrkempi, joten pikaisen juoksun takakannelle ja havainto, että vettä riittää vetolaitteelle, ja pakki päälle. Uusi juoksu taakse, ja takaisin vääntämään pakki päälle. Vasta kolmannen jälkeen totesin selvinneeni töppäyksestä. Pakitin jonkin matkaa, ennen kuin uskalsin vaihtaa kulkusuunnan eteen ja kääntää väylälle. Kyllähän tilanne herätti. Ei pidä räplätä mitään laitteita, vaan ajaa tarkkaillen karttaa sekä muita apuvälineitä. Vieläkään ei meinaa tajuta tuota lapsosta, joka oli tuhota veneemme, tai ainakin perävetolaitteen.

Elämäni ensimmäinen todellinen vaaratilanne vesillä. Enhän minä ole veneillytkään kuin kuutisenkymmentä vuotta.

Päästiin kuitentin säikädyksellä ja Modermaganissa Gopro-kameralla totesin, ettei potkurit olleet saaneet kosketusta.

Illalla jatketaan.

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 8 = 10