Nikosia kutsui

Posted on

Matkailu avartaa ja siksipä päätettiin hypätä bussiin, joka vei meidät Nikosiaan, Kyproksen pääkaupunkiin. Päivän lippu maksoi vain 7.-€ per nenä, jotenka edullista on. Bussi ei nyt ihan viimeistä huutoa ollut, mutta ilmastoitu kuitenkin. Nämä Intercity Buses käyttävät moottoriteitä, joten ei mikään perinteinen paikallisbussi. Vaikka matkaa ei ole kuin n 60 km, aikaa kului tunti ja vartti, johtuen lähtö- ja päätepisteiden sijainneista, aivan ytimessä molemmat.

Matkalla nähtiin huoltoasema. Esso, nimi joka on kadonnut meidän katukuvasta jo pitkän aikaa sitten.

Noissa risteyksissä käytetty musta-valkokivetys olisi mielestäni meilläkin hyvä ottaa käyttöön. Huomaa helpommin kuin meillä käytetty kiven luonnollinen väri. Tosin, voipi olla, että ei meidän olosuhteissa montaakaan talvea kestäisi. Oispahan maalareille töitä 😉

Nikosiassa olikin sitten nähtävillä vanhaa kaupunkia, jonka puutteesta valittelin Larnakasta. Ja tietty, osa kaduista kuin basaarit konsanaan. Kyllä turistilta yritetään rahat viedä. Se mitä tuolta ei saa, sitä ei tarvita. Sivukujilla oli jopa vanhojen koneiden ja vaikka mikä härveleiden käytettyjä varaosia.

Tarttui meillekin jotain. Ei sentään varaosia, jos vaatteita ei lasketa.

Koska saari on kahtia jaettu, hallinnolisesti ja ehkäpä kansallisestikin, oli rajatarkastus eli tulli,(kuva oikealla)  jos mieli Turkkilaisten puolelle. Ja passi piti olla, ei riittänyt EU-henkkari. Onneksi kuulumme siihen valistuneeseen kansanosaan, että moinen matkustusasiakirja sattui olemaan mukana. (jos en olisi lukenut yhtä blogia, en olisi tiennyt).

Kauppakatuja oli vähemmän, mutta krääsä samaa. Rakennuksissa ei ollut hirveesti eroja, siis kauppakatujen, mutta heti sivummalla oli talot aika huonolla hapella. Aisti selkeesti tulevansa paljon köyhempään osaan saarta. Mutta Minareetteihin kyllä rahaa riittää. Niitä näkyi joka puolella, mitä toisella puolen rajaa en ole nähnyt ainuttakaan.

Käynnistä jäi todella hyvä maku, olisipahan kaduttanut, jos väliin olisi moinen matka jäänyt.

Sitten seurasikin ”huilipävä”, eli käveltiin rannalle, jossa olikin nyt hieman enemmän porukkaa, ei kuitenkaan vielä täynnä. Päivä löhöiltiin, takaisin tullessaa välipalalle. Madam sai vihdoinkin musakkaa. Emme ole moista herkkea tarjoavaa ravitsemisliikettä aikaisemmis täällä vielä nähneet. Se oli hyvää, sain maistaa. Illalla lähistöltä löydettiin hyvä, olmeisen suosittu, ruokapaikka. Todella hyvät eväät. Itsetehtyä makkaraa ja jauhelihapihvejä. Oli siinä grillattua lihaakin pitaleivän välissä salaattien kera. Alta 20.-€ juomineen.

Hyvä kokemus.

 

FacebookPinterestTwitterGoogle+Blogger

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

87 + = 93