Päivä Nha Trang 12.3.

Posted on

Josko on hotelli halpa, niin huomaa sen myös aamupalassa. Toki, vatsansa saa täyteen, mutta pekonit ja nakit kylmiä jne. Siis kaikkea oli, mutta esille pano??

Ei se silti meitä lannistanut, vaan reippaasti kiertelemään, ja tutustumaan cityyn.

Näitähän täällä riittää, sähkömiehen unelmia. Toki, täällä sentään jonkinlaiset boksit osittain suojaamassa jaettavaa virtaa eteenpäin???

 

Rakennubuumi on täällä melkoinen. Joka puolella nousee korkeita hotelleja. Arvatenkin käyttötarkoitus, koska ei tava-kansalla riitä rahat näihin uudiskohteisiin.

 

Ja kun tonttimaasta on pulaa, aika liki naapuria mennään. Tulipahan vaan mieleen, että kun tuo oikeen puoleinen on valmis ja esite tehdään, myydäänkö noita huoneita (välikössä) ”kaupunkinäköalalla”, näkyyhän siitä vastakkainen talo ja jos vähän kurkkii, saattaa näkyä kadullekkin.

 

On täällä nättejäkin taloja.

 

Lämmintä piisas vähän liiankin kanssa, välillä kun kahville pysähdyttiin, sain kyllä sellaista kahvia, että oksat pois. Puolet jäi juomatta vaikka lisäsin jäistä sulamisvettä.

Siihen oli laitettu porojen päälle kuuma vettä desin verran ja toi keltanen muovikippo oli jäitä täynnä. Laitoin sit jäitä, mutta eihän ne heti sinne sulanut.

 

Markkinapaikkakin löydettiin ja tavaroita hiplailtiin, mutta taitaa isommat hankinnat jäädä Saigoniin.

 

 

Rannan parkkipaikka ja sit: – kyllä mä sen mopon tähän jätin.

 

Rantahan täällä on upea. Sekä rannan suuntaisesti kulkeva ”keskuspuisto”.

Päätettiin kuitenkin jättää rannnalla löhöily seuraavaan kohteeseen, Phan Thiet’heen.

 

Vähän häämöttää saari, johon köysirata menee. Toki pääsee sinne lautallakin. mutta ei me nyt sinne mennä.

 

 

 

 

Tuon tornin juurella kuvattiin varmaankin paikallista saippuaoopperaa??

Sellaisen kuvaushan aikoinaan nähtiin Koreassa.

Todella siistissä kunnossa tämä ranta-alue.

Välipalalla käytiin aivan hotellimme lähellä olevassa kreikkalais-tyylisessä ravintolassa.

Ihan jees.

Huilattiin jokunen tunti ja sit illalliselle.

Vahingossa löydettiin Saksalainen paikka, Haus Bremen. Todella hyvää ja edukasta.

Omistaja itse hääri tarjoilemassa. Tuli mieleen Pekka Purnusta, Nopsajalka kun oli tämäkin herrasmies.

Tais vaimo hääriä keittiössä.

 

Silminpistävän siistiä. Nämä pienet ravintolat täällä kun tuppaa oleman kaikkea muuta kun siistejä.

 

Oluttynnyrit niin siististi yläkertaan menossa, vai oliko alas tulossa??  😉

 

Kun ikkunoissa pitää olla kalterit, voivat nekin olla tyylikkäät. Täällä ne oli taidokkaasti tehty.

Jäi viimeiselle illalle hyvä maku.

Huomenissa junaan ja etelää kohti.

 

FacebookPinterestTwitterBloggerGoogle+

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

62 − = 54