6.7.-14 sunnuntai

Yö oli täysin plägä. Aamu valkeni aurinkoisena mutta aamupalan jälkeen alkoi tuuli nousemaan,
Vähän ennen yhtätoista päästiin liikenteeseen ja tarkoitus mennä Hangon ohi Tammisaaren etelä puolelle johonkin kivaan saareen. Ja miks ei Hankoon, no, oli Regatta aika. Tarkoittaen että satama ammuttuna, täynnä jopa sellaisiakin veneilijöitä, jotka muuten ei paljon liiku, mutta Regattaan on päästävä, näyttäytymään ja tulla ennen kaikkea ”määrätyissä”piireissä nähdyksi.

Tuuli voimistui sen verran , että ettemme voineet ajaa plaanissa kuin muutaman mailin. Elikkä koko Hangon selän yli semmosta 5-7 solmua, olis rytkyttänyt sen verran pahasti. Vene olis kestänyt mutta matkustajien selät ei. Syy miksi näinkin hyvä vene tuommoista tekee on että puuttuu trimmilevyt, joilla olisi voinut pakottaa keula ”alas” jolloin se olisi vain halkaissut laineet eliikkäs mennyt ”läpi”. Ensi kesäksi semmoiset.

Hangon kohdalla tarkkailin polttoaineen määrää. En halunnut mennä sinne ”miljoonan” veneen sekaan tankkaamaan, mutta toisaalta, tällä nopeudella tää vie tuplat mitä normi matka-ajossa n 20-25 solmua. Olihan meillä pikkumoottorin tankki joka täysi eli n 18 litraa. noin tunnin ajo. Siis emme menneet.

Hangon jälkeen saatiin vielä ”puksuttaa” Tvärminne kohdille asti, missä muuten vaihdoin varatankille, elikkäs pikkumoottorin tankki kiinni. Siitä olikin vain reilu 10 mailia Sommaröstrandiin, jonka olin valinnut tankkauspaikaksemme.

Sinne kun sit viimein päästiin ja tankattiin, niin päätankki, 80 lt, meni 77 lt, ja varatankkiin 14 lt. Ei kauheen pitkälle oltas päästy. Ja kello oli tuolloin kolme iltapäivällä. Olimme käyttäneet 38 mailin matkaan yli neljä tuntia.

Käytiin oikeen ravintelissa syömässä ja kuuden pintaa mahat täynnä kohti Modermaganiin, jossa oltiin vähän seitsemän jälkeen.

Tästä on näköjään tullut meille vakkarisatama. Veden lämpötila täällä 16 c.

Täältä ei nyt sit ole kuvan kuvaa .

Korkkiset lasinaluset omalla kuvallasi!



Historia Hangosta; lainaus Wikipedia;
Hanko mainitaan ensimmäisen kerran jo 1200-luvun puolivälissä Tallinnassa kirjoitetussa reittikuvauksessa eli Tanskan kuningas Valdemar II Sejrin itinerariossa satamapaikkana nimeltään Hangethe. Vanha suomenkielinen nimi Hankoniemelle oli Kumionpää, josta on säilynyt myös tanskankielinen versio Cuminpe. Niemenkärki oli ollut sitä ennenkin jo kauan tärkeä pysähdyspaikka purjelaivoille, jotka joutuivat odottelemaan suotuisampia tuulia joskus viikkojakin.

1400-luvulla Hangossa alettiin käyttää satamana Tulliniemen kärkeä, jonka edustalla sijaitsee Gambla Tullen ja Kobben luotojen välissä Hauensuoli, kapea, mutkitteleva salmi. Sinne merenkulkijat piirsivät kalliopiirustuksia aikansa kuluksi. Hauensuolessa on 650 tunnettua vanhaa kalliokaiverrusta, joista vanhimmat jo 1500-luvulta. Monet ovat merenkulkijoiden jättämiä nimikirjoituksia ja muita merkintöjä, kuten kuvia ja vaakunoita, ja joukossa on myös paikalla käyneiden kuuluisuuksien jättämiä merkintöjä. Tulliniemessä sijaitsee Hangon ulkosatama ja Suomen Vapaasatama.

Kun Ruotsin armeija oli tuhottu suuressa Pohjan sodassa Pultavassa vuonna 1709, Suomen valloituksen esti ainoastaan Hankoniemen edustalle koottu laivasto. Venäjä löi Ruotsin laivaston 1714 Riilahden taistelussa Pietari Suuren johdolla, mikä oli Venäjän laivaston ensimmäinen voitto. Taistelun voiton kunniaksi useat Venäjän taistelulaivat saivat myöhemmin nimekseen ”Gangut”lähde?. Tapahtumat toistuivat 1743.

Vuonna 1747 Augustin Ehrensvärd suunnitteli Hangon aseistamista tykistöpattereilla. Varojen puutteessa linnoitustyöt jäivät kuitenkin tekemättä.
Kun Venäjän laivasto saapui James Trevenenin johdolla kolmannen kerran puolustamattoman Hankoniemen edustalla elokuussa 1780, Ruotsin kuninkaan veli, Kaarle-herttua antoi viimein rakennuskäskyn. Majuri G. Hans von Kierting, myöhemmin aateloituna Wärnhjelm, sai suunnitelmansa valmiiksi tammikuussa 1789.

Hankoniemen edustalla oleville kallioille rakennettiin vuosina 1789–1808 linnoitus, joka siirtyi Suomen sodan aikana 1808 venäläisten haltuun. Linnoitus puolusti ansiokkaasti Hangon satamaa kesällä 1854, mutta elokuussa 1854 linnoituksen varusväki räjäytti sen peläten Ahvenanmaan Bomarsundin kohtaloa.

Hankoniemen sijainti ja muoto, pitkänä Itämereen työntyvänä sormena, mahdollisti talvimerenkulun vielä kun maan muut satamat olivat jäiden vuoksi suljettuina. Tämän vuoksi niemelle rakennettiin vuosina 1871–1873 satama sekä rautatie Hyvinkäälle tarkoituksena turvata kuljetukset talviaikaan Pietariin.

Sataman ja rautatien myötä perustettiin Hangon kaupunki vuonna 1874, koska ulkomaan kauppaa sai harjoittaa vain tapulikaupungeista.

Kaupunkiin perustettiin kylpylaitos vuonna 1879. Viime vuosisadan alkupuolella Hanko olikin vilkas kylpyläkaupunki. Kaupunkiin rakennettiin ravintolarakennus Hangon Casino kylpylävieraille, villoja eli huviloita ja täysihoitoloita rikkaille venäläisille joita saapui kesänviettoon junilla ja laivoilla.

Hangon pohjoisosaan kasvoi huomattava teollisuusalue 1880-luvulta alkaen. Maineikkain sen yrityksistä lienee Suomalais-Englantilainen Biscuittehdas Oy, myöhemmin Hangon Keksi – Hangö Kex, jonka tehdasrakennukset ovat vanhimmilta osin vuodelta 1916. Toinen merkittävä yritys on ollut 1934 perustettu Hangon lasitehdas, jonka tehdasrakennus on samalta ajalta.

Hanko oli merkittävä kaupunki ensimmäisen maailmansodan aikana. Elokuussa 1914 venäläiset räjäyttivät eräitä satamalaitteita sekä rautatien konepajan saksalaisten tuloa peläten, mutta Hangon tullinhoitaja kapteeni Wikström sai tuhotyöt pysäytettyä. Hanko toimi vuodesta 1914 vuoteen 1918 ainoastaan sotasatamana. 3. huhtikuuta 1918 kenraali Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona nousi Hangossa maihin Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin kutsumana ja aloitti etenemisen kohti Helsinkiä, joka vallattiin 13. huhtikuuta 1918. Loviisaan 7. huhtikuuta maihinnoussut eversti Otto von Brandensteinin komentama Osasto Brandenstein eteni Uudenkylän asemalle Nastolaan ja Lahteen Itä-Uudenmaan kautta.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 Hankoniemi kaupunkeineen vuokrattiin Neuvostoliitolle talvisodan rauhanehtojen mukaisesti sotilastukikohdaksi. Tukikohdasta on nykyisinkin nähtävinä runsaasti umpeen kasvaneita juoksuhautoja, bunkkereita ja tykkiasemia. Jatkosodan alkuvaiheissa Hankoniemellä ja sen saaristossa taisteltiin lukuisia mittakaavaltaan pieniä, mutta verisiä taisteluita. Syksyllä 1941 Hangon tukikohta oli jäänyt kauas rintaman taakse ja Neuvostoliitto päätti evakuoida sen väen Leningradiin (nyk. Pietariin). Joukkojen evakuointi alkoi lokakuun lopussa ja viimeinen evakuointialus lähti Hangosta 2. joulukuuta 1941.