12.8. tiistai

Heräsimme ihmeelliseen sätkätykseen.

Syylinen oli ilmassa ja se ei suinkaan ollut sudenkorento vaikka vähän siltä näyttääkin.

Joku ”persaukinen” kuletutti helikopterilla tarvikkeet lautalta, jonka olivat uittaneet paikalle, mäen päälle. Rinne olisikin ollut aika paha käsipelillä hilata kaikki tuo tavaran paljous ylös.

Vähän aikaa ihmeteltyäni mietinkin ensin että onpa ”pojalla” rahaa, mut hetken fundeerattuani muuttui mielipiteeni. Hänellä ei ookaan rahaa palkata tusinaa ukko kantohommiin joten paljon halvemmaksi tulee ottaa kopteri paikalle joka rykäsee tavarat tunnissa sinne mihin ne kuuluukin.

Oli kopterikaverit ennenkin tehneet tuota. Ei siinä nokka kauan tuhissut kun nyytti lautalta kyytiin, mäelle, irroitus, uutta hakemaan ja niin edelleen. Oli ilo katella.

Aamupalat nautittin sätkätysten loputtua ja tarkoitus oli lähteä kohti Porvoot mutta kun käänsin virta-avainta, mitään ei tapahtunut. Tällaisessa tilanteessa tulee aatelleeksi, mitenköhän olinkaan laittanut johdot takaisin mittaritauluun. Esa oli käynyt auttamassa mua, kas kun en enää osannutkaan palauttaa alkuperäistä kytkentää vaikka oli oikeen kuvan ottanut ennen irroitusta. Hetken tutkailtuani tajusin, että eihän niillä irroitetuilla johdoilla ollut mitään tekemistä startin kanssa, näyttivät vaan kierrokset ja trimmikulman. Avaimesta menee suoraan johdot koneelle.

Niinpä koppa pois ja johtoja seurailemaan, eikä mitään. Kaikki kunnossa ???

Viimein tajusin kurkata akkuun. Maakaapeli oli irronnut navasta. Olin unohtanut keväällä kiristää paikalleen laittaessani.

Ja miksikö en aamulla jo huomannut tätä, toimihan radio. Meillä kun on ”hupiakku” erikseen joka latautuu aurinkopaneeleilla.

Peli laulamaan ja Porvooseen.

Laivaväylää pitkin ohi jalostamon jonka jälkeen väylä muuttuu 3,5 metrin ”huviveneväyläksi”. Haikon kartano näyttää tosi hienolta paikalta näin mereltä päin katsottuna, jota se onkin.Heti perään tulee isohko pienvenesatama jossa näkyi olevan myös tankkaus mahdollisuus. Siitä etiä päin saakin/joutuukin köröttelemään hissukseen, nopeusrajoitus, jonka kyllä ymmärtää, Kapeahkoa kaislikon reunustamaa, kiemurtelevaa, keppi kepissään kinni olevaa väylää kaupungin keskustaan, vanhaan satamaan asti. Meinas vaan tämmönen hätähousu kyllästyä köröttelyyn !! Aurinkoinen keli helli meitä.

Viimein päästiin ”pelipaikoille”, löydettiin paikka jossa satiin pitää venettä päivän, ei ollut aikomusta jäädä yöksi.

Oikeen ravintolassa käytiin syömässä, kaupassa täydennettiin ruokavarastot ja sit takas merelle.

Tuuli oli voimistunut, jonka toki olin ”luntannut” ennusteista, mutta sen voima havaittiin vasta kun mentiin tankkaamaan tullessa nähtyyn Hamarin pienvenesatamaan. Siellä oli myös paikallisia tankilla, joten eräältä rohkenin kysyä Fladan-kanavan syvyyttä. Olin lukenut siitä ja että syväyttä nomaalisti noin metrin verran, joka kyllä riittää meille. Mies kertoili auliisti, kuultuaan mihin olemme menossa, että tällä kelillä pitääkin mennä Fladania pitkin. Hän jopa lupautui ”saattamaan” meidät alkumatkan.

Niin sitä sit mentiin Fladanille : Sehän on tommonen ränni, missä saa joskus jopa lehmiä varoa, no, me ei nähty !

Aurinkoinen kelisaatteli matkaamme ja olimme täysin tietämättömiä, mihin olimme matkalla.

Tai siis tiesin, että merellä tuulee, mutta sen voima yllätti minut täysin.

Vielä saatiin nauttia tyvenestä vaikka kanava loppuikin, koska pitkä lahdukka jatkuu ja jatkuu, ennen kuin ”oikea” meri aukeaa.

Fallholmin edessä on vielä matalikkoja, joihin jo aallot murtuivat pärskien, antaen meille viitteitä mitä tuleman pitää.

Mietin jopa kääntymistä, mutta päätin kuitenkin jatkaa. Noiden luotojen jälkeen oli parin mailin matka ennen kuin pääsisimme kääntymään itään, Pellingin pohjoiskärjestä väylää pitkin.

Tuuli työnsi kaakosta pitkin Pellingin selkää melkoisia aaltoja, metrin puolentoista kokoisia ja sitten kun se surullisen kuuluisa yhdeksäs tulee, se oli pari metrinen. Tän kokoinen vene jo tuollaisen kohdatessaan ”kiipeää” aaltoa ylös, ja kun se häviää veneen alta pois, putaa tuon pari metriä alas, pohjalle. Vaikka tää Särki onkin hyvä vene, alkoi ominaisuudet olla vastaiseen ajettaessa äärirajoilla. Toisen kerran kun tommonen aalto tuli kohdalle ja pudottiin pohjalle, koko kojelauta pimeni, mittarit, plotteri, tabletti lenti lattialle. Ei sähköjä !!

Onneksi olin katsonut paperikartasta ennakkoon tarkasti, miten ajetaan tässä hankalassa paikassa. Ja että kartta ei tarvinnut ruveta etsimään, se oli Madamen sylissä. Tempaisen sen häneltä saman tien ja paikansin kartalta missä mennään, kuinka pitkälle pitää ajaa, että turvallisesti päästään sivuaallokossa kapeikkoon, kahden reimarin viitoittamalle väylälle.

Sitten kun päästiin kääntymään, kulku tasaantui, muuttui melkeinpä miellyttäväksi. Saahan siinä tietty vielä taiteilla aaltojen pohjan ja huipun väliä, mutta onneksi on tehoa perässä ja että sitä pystyy ja osaa hyödyntämään.

Sen verran nopeasti kaikki kävi, että ei kerennyt Madame pelätä. Ihmetteli vaan kun ei koko aikaa näekkään rantaa vaikka ollaan melkein sen vieressä.

Päästiin kaikesta huolimatta niemen nokan jälkeen tyyneen ja se tunne,,, oli helpottava.

Ei ollut pitkää matkaa Sandholmin satanaan, sellainen kiva pieni huvivenesatama Pellingin saaren koilliskärjessä , melkeinpä kaikilla palveluilla. Pieni kahvila-ravintola, mökkejä ja markkinoita varten pieniä myyntikojuja. Hyvä nyotiopaikka vähän kauempana. Yksi Saksalainen perhe vuokraamallaan purkkarilla.

Vois tulla uudelleenkin.

Tule tutustumaan Iittalan ihaniin tuotesarjoihin!
Iittalan verkkokaupasta löydät mm. Arabia Finland, Hackman, Fiskars, Rörstrand- tuotesarjat