Pojat merelle

Lähettiin poikain, Petrin ja Rikun , kanssa merelle. Ensin Skatalle tankille, mutta, mutta. Saatiin liruttamalla vain 10 litraa, oli loppu bentsiini?? Piti pärjätä sillä mitä oli.

Ja kuinka ollakkaan, päädyttiin iki-ihanaan, turvalliseen Kaappariin.

Sillon ku lähettiin ja tankilla oltiin, sateli, mutta perillä ei sateesta tietoakaan.

Ilmiö aika yleinen merellä.

Mantereella sadepilvet, mutta eivät ”pääse” merelle koska merivesi lämpimämpi kuin ilma, joten mantere vetää puoleensa ”lämmintä” meri-ilmaa joka sitten tiivistyy johdatessaan ”kylmän” ilman mantereen päällä.

 

 

 

Merivesi poikkeuksellisen korkealla.

Yleensä noiden kahden saaren välissä näkyy edes jonkin verran kiviä, nyt ei näy.

 

 

 

 

 

 

 

Tää pöytä ollut täällä aika kauan, on jo pikkasen ”hapan”.

En tiedä kuka sen on tänne roudannut, mut ihan hyvä että on.

 

 

 

 

 

Niin lähtee nuorempi veljeksistä mietiskelemään ,,,,,,

ja niin vähän myöhemmin lähti koko venekunta.

Halusin käydä näyttämässä Knapeskärin, ja kun sinne päästiin, koitettiin Rikun kanssa narrata kaloja.

Tais käydä toisin päin. Kalar narras meitä. Kierti kaukaa kilkuttimet, mitä uitettiin. Tai mistä minä tiedän. kiertikö kaukaa, mutta ei ne ainakaan maistelleet niitä. Taisvat tajuta, että ei hyvä heilu, jos noihin koskee ,,,,,,

Edellisenä kesänä vielä tuolta sai joskus kunnon ahvenia, vaan olivat pois lähteneet ,,,,,,,,,,

Tyhji käsin sai tää pesue palata iltahämärissä kotisatamaan.

Uusia pitää tämmöset isä-poika reissut. Taitaa vaan olla tältä kesältä tehty. Ensi kesänä sitten.

Osallistu mielipidetutkimukseen ja ansaitse palkintoja!

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat