”Lomalle” Vietnamiin

Posted on

Olimme jo muutaman vuoden haikailleet matkaa Vietnamiin ja nyt se sitten vihdoin tapahtui.

Finnairin suoralla lennolla Saigoniin, tai nykyisin Ho Chi Min. Tosin kenttä on edelleen vanhalla nimellä.

Vähän reilut 650.- € per nenä, joten ei ihan kauheen paha hinta.

Lähtö viivästyi kahdella tunnilla, koska Pakistanin ilmatila oli ”suljettu” ja tämä meitin kone oli tulossa juurikin sieltä päin, eli joutui kiertämään kyseisen maan.

Intia ja Pakistan kalisuttelevat muitakin kuin miekkoja. Ovat ampuneet toistensa koneita alas, onneksi toistaiseksi sotilaskoneita vain.

Kuva kännykällä länsiväylästä.

Kone oli loppuun myyty, paitsi että meidän riville ei tullutkaan kolmatta henkilöä, joten saatiin levittää tavaramme ja itsemme paremmin. Paikat oltiin otettu takimmaisesta rivistä. Lyhyt matka vessaan sekä pientä jaloittelua oli helpompi tehdä.

Onneksemme emme olleet jatkolentolippuja ostaneet netistä, koska nythän olisimme myöhästyneet moiselta lennolta.

Saigonin kentällä henkilökunta tyhjenteli hihnalta laukut tuollaiseen järjestykseen. Oli ”kiva” ettiä omiaan.

Naapuriterminaalista lähtee sisäiset lennot, joten sinne ja lippuluukulle pilettien ostoon.

Emme saaneet ihan niin halvalla lentoa Hue:en, kuin olin etukäteen tutkaillut asiaa, mutta pakkohan ne oli ostaa, koska hotelli oli jo tilattu. Hintaa tuli 200.- € matkalaukkumaksuineen.

Vähän yllätyttiin, koska tämä kone oli melkeinpä loppuun myyty.

Huế (ransk. Hué, Chu Nom: 化, kiinalaisilla merkeillä: 順化) on entinen Vietnamin pääkaupunki Sông Hương -joen (myös Hán nôm tai Perfume) varrella muutaman kilometrin päässä Etelä-Kiinan merestä Vietnamin läpi kulkevan rautatien varrella. Se on Thừa Thiên-Huến maakunnan pääkaupunki. Asukasluku on 303 000 asukasta (2009). Kaupungista on noin 660 kilometriä Hanoihin ja 1 100 kilometriä Hồ Chí Minhin kaupunkiin.

Huế oli 1600-luvulta 1800-luvulle hallinneen Nguyễn-dynastian pääkaupunki. Keisari Gia Long (Nguyễn Phúc Ánh) yhdisti maan 1802, jolloin kaupunki oli koko maan pääkaupunki aina vuoteen 1945, jolloin keisari Bảo Đại luopui vallasta ja kommunistihallitus siirsi pääkaupungin Hanoihin.

Vietnamin sodan aikana kaupunki sijaitsi Etelä-Vietnamin puolella, lähellä Pohjois-Vietnamin rajaa, mistä syystä se kärsi merkittäviä vaurioita etenkin vuoden 1968 Tết-hyökkäyksen aikaisen Huến taistelun ja verilöylyn aikana.

Huến tärkeimmät muistomerkit ovat vielä ehjiä, ja ne kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin. Kaupungissa on 18 000 opiskelijan yliopisto.

Tuossapa sytä tulla tänne. Ja jotta päästäisiin ”fiilikseen”, hotellimme on Ranskalaisten rakennuttama ja ollut aikoinaan viiden tähden talo.

Ajan patina näkyy, mutta ei pahasti. Tasoonsa nähden halpa, 35.- € vrk.

Käytiin sitten syömässä ihan hotellin lähellä, pikkuisessa ravintolassa.

Hinta ”pöyristytti”.

Kolmen lajin setti, n 10.- € yhteensä.

Ilallakin lämpöä piisaa, karvan alle 30.

 

Huomenissa sitten uusin voimin tutustumaan ympäristöön tarkemmin.

 

 

 

 

FacebookPinterestTwitterBloggerGoogle+

Lähdön aika

Posted on

Nukuttiin kuin tukit. Kello oli onneksi soittamassa, joten melkein jo valmiiksi pakatut laukut mukaan ja alas aamupalalle.

Heti tuli lady kysymään miten haluamme kananmunat. Minä perinteisesti munakkaa ja Madam valitsi paistettuna. Tarjolla oli vaaleata leipää paahtimen vieressä, voita, paria lajia marmelaadia, tuoreita hedelmiä ja tietysti kahvia tai teetä. Kahvi oli hyvää, niinkuin pääsääntöisesti täällä on oollutkin. Olisimme kyllä kaivanneet jotain leikkelettä leivän päälle. Ei ollut. Ei sen puoleen, Eivät taida muutenkaan täällä harrastaa  leivän päällä noita leikkeleitä, niin kuin me Suomessa. Tai ylipäätään syödä ruuan kanssa leipää.??

Kun paistetut munat tulivat, oli Madamen muna paistettu luoja ties koska, ei ainakaan lähimpään tuntiin. Yritti syödä, mutta jätti kesken. Meni pyytämään kokkeliksi tehtynä, jonka saikin aika nopeasti ja se, niinkuin omani, oli ihan ok.

 

Hotellilla oli oma koira, joka loikoili melkeinpä aamiaistilassa. Eräs asiakkaista kävi juttelemassa sen kanssa ja vähän rapsuttelikin. Ilmeisesti oli jo asustellut useamman päivän.

Ihan kiltin oloinen eläin. Yritty meidän pöydän lähelle tulla, mutta en oikein ollut halukas tuttavuutta sen kanssa tekemään, joten lähti pois.

Tulipahan vaan mieleen, tykkääköhän kaikki asiakkaat, että hotellin aamiaistilassa pyörii koira ??

Siis tämä kuitenkin on hotelli.

Tilaamamme taksi tuli paria vaille kymmenen ja vei kentälle. Matka ei todellakaan kestänyt kuin sen viis minuuttia. Niin lähellä oltiin kenttää. Ihme, ettei koneiden äänet kuuluneet yhtään hotelliin. Huoneemme oli sentään kolmannessa kerroksessa. Hyvä niin.

Tultiin vähän niinkuin tarkoituksella kentälle ajoissa. Mitä sitä huoneessa ois turhaan notkunut, sama notkuuko täällä kentälläe.

Paikalla oli myöskin Aurinkomatkojen opas, joka meiltäkin kyseli, josko heidän matkallaan ollaan. Siinä sitten aikamme kuluksi juteltiin tovi. Kyseli missä päin liikuskeltiin ja silleen. Meltä oli jäänyt yksi vesipullo reppuun ja kun oli tässä vaiheessa tarkoitus mennä turvatarkastuksesta läpi, annoin ladylle pullon.

Muutaman kerran reissussa etiskeltiin saksia laukuistamme niitä löytymättä.

Täs ois ollu. Heti tarkastuksen jäkeen. Ois saanu valita melkeinpä kaikista maailman valmistajista sen oman mieleisensä.

Oli jäänyt jonkin verran paikallista valuuttaa, että aateltiin, pääsiskös niistä täällä eroon. Ei oikeen päästy, piti ihan vaihtopisteessä euroiksi vaihtaa. Kierreltiin kyllä kaikki kioskit läpi, mutta ei nyt löydetty tällä kertaa ostettavaa.

Rahan vaihdossa kävi kyllä silleen, että ei mennyt ”tasan”, joten saatiin 110 pth ja eurot. Niistä päästiin eroon ostamalla kaksi vesipulloa. Ne olisivat maksaneet enempi, mutta saatiin ”alennusta” se 10 pth. Samalla tavalla ryöstävät vedestä kuin Seutulassakin. Tai melkeinpä kaikilla kentillä vesi tai limppari ihan sika hinnoissa.

 

Konekin saapui viimein, mutta ennakko tiedoista poiketen, eri portille.

Eipä tuo iso harmi ollut.

Kone ei tullut täyteen, niinkuin tullessa oli ollut. Takaosato jäi noin kolmanneksen tyhjäksi.

Lentokeli oli ilmeisen hyvä, koska olimme vähän yli puoli tuntia etuajassa Seutulassa.

Autokin löytyi paikaltaan, mihin se jätettiin. Nyt ekaa kertaa P4. 60.- € kahdelta viikolta ihan kohtuullinen maksu.

Kyllä Thaikkuihin kannattaa matkustaa, varsinkijn saarille. Ja ehkäpä pohjoinenkin olisi kokemisen arvoinen, jää nähtäväksi.

FacebookPinterestTwitterBloggerGoogle+