Lähtö Hoi An’iin

Posted on

Aamupalalle päästiin holennin kolmannen kerroksen ravintolaan, joka toimii ala’carte-ravintolana normisti.

 

Syy moiseen mahdollisuuteen, on tulevat häät.

Eilisessä postauksessa kuvat.

Täälläkin näkyy entisaikojen loistokkuus.

 

Ja näköala ”kohtuullinen”.

Sekä tietenkin kokki paikalla, joka paistaa haluamallasi tavalla munat.

Nyt sitten uloskirjaus ja bussin odottelua, pitäisi tulla n klo 13:00 hakemaan.

Kerettiin näkemään se hääparikin.

Ja häävieraita oli varmaankin n 250 pax.

Pienellä lenkilläkin käpästiin, bussissa kun saa istua jonkin aikaa.

Auto tulikin lähes ajallaan ja me hypättiin kyytiin.

Normipenkkejä ei tässä kulkimessa ollut, vaan maattavia vain. Sai pienellä selkänojan nostolla puoli-istuvaksi, joten kyllä kelpasi reissata.

 

 

Muutamankin joen yli mentiin. Osassa oli kyliä näkyvissä ja tietenkin kalastuveneitä.

Samoin monesti näkyi joko kalan- tai rapujen kasvattamoita.

 

 

Pääsääntöisesti aika tasankoa, mutta lähestyttäessä Da Nangia, näkyi vuoristoakin.

Se häämöttää tuolla kaukana usvan takana.

Tuolta kun laskeuduttiin alas, ja vähän kaupungin keskustan ohi, oli rakennustöitä sitten pikkasen paljon.

Ulko- ja väliseunät näköjään muurataan paikallaan, joten muurareilla on kysyntää.

 

Voi vain kuvitella, miltä tämä rannikkoalue näyttää kymmenen-viidentoista vuoden päästä.

Työmaiden takana on nimittäin välittömästi hiekkaranta.

Hoi An’ia lähestyttäessä, alava maisema oli taas vallitseva maastotyyppi.

Ja turistit vuokrapyörineen ihmettelemässä riisipellolla.

Matka kesti nelisen tuntia, yhden pysähdyksen taktiikalla.(onneksi oli kusitauko puolessa välissä matkaa)

Kun bussi saapui Hoi An cityyn, oli paikalliset kyytiä tarjoamassa hotellille. Mutta… tarjolla oli vain mopokyytiä. Olis pitänyt kuskin taakse istua ja roikottaa kädessä liki 20 kg matkalaukkua. Ei päästy poikien kanssa kauppoihin. Ei kuulemma taxeja saanut. Me käveltiin seuraavaan risteykseen ja siitä lennosta taxi saatiin. Muut jäi pyörimään sen bussin lähelle ja ihmettelemään tilannetta.

 

Tämän niminen resortti on meidän viikon majapaikka.

Ympäristöstä ei vielä voi hirveästi sanoa, mutta eiköhän se viikossa selviä.

 

 

Heti vastapäätä hotelliamme on lukuisa joukko pieniä ravintoloita, joista yksi valikoitua ja hyväksi havaittiin. Kolmen lajin illallinen Madamen viineineen n 17.-€.

Meinasvatten mogata mun jälkkäritilauksen kanssa. Tilasin cafe Americanoa mutta toivat American Cafen. Ero on siinä, että jälkimmäinen on sama kuin Irish coffee jenkki viskillä. Joutui palauttamaan, kun Madamekaan ei tykännyt siitä, kun oli hyvä viina kahvilla pilattu.

Huomiseen.

 

FacebookPinterestTwitterBloggerGoogle+

3.3. ja viimeinen koko päivä Hue’ta

Posted on

Vapaapäivä, ei sovittuja menoja eikä mihinkään kiire.

Pienelle kävelylle kuitenkin lähdettiin, ettei ihan laiskistus. Päädyttiin torille.

Tämä oli oikeesti paikallisille. Kanoja kynivät, possunlihoja pilkkoivat ja kaloja vadeilla tyrkyllä, että joku ostaisi.

Sais meitit terveystarkastajat sydärin. Kaikki tapahtui taivas’alla eikä jäistä tietoakaan.

Lisäksi mopot pörräs vieressä, hiekka pölysi ohikulkijoiden kengistä, eli kaikki niin kuin kuuluukin olla, täällä,,,,

Tämän ravintolan tiskit hoituivat jo kohtuudella. Jopa kivilattia alla sekä juokseva vesi. Ei reklamoitavaa ; – )

Koska nyt on sunnuntai, liikennettä on vähemmän, mutta jostain syystä kaikki ovat kuitenkin töissä.

 

 

 

Ilmeisesti vain virastot ja jotkut ”paremmat” kaupat saivat/pitivät ovensa kiinni.

Siis vapaa ei koske tavallasia ihmisiä?

 

 

Aikoinaan kauniit rakennukset alakisivat olla ehostuksen tarpeessa. Näitä oli aika paljon tässä hotellimme lähistöllä.

Vasemmalla oli hostelli ja vastapäisessä talossa edullinen karuhko ruokapaikka. Nämä reppureissaajat saavat tuollaisessa edukkaassa paikassa parilla eurolla mahansa täyteen.

 

 

Jotta ei ihan rehkimiseksi olisi mennyt, löhöiltiin allasalueella ja vuorotelle käytiin hieronnassa. Siitä veloitetaan n 15 € / tunnin hoito. Ihan oli kunnon hieronta, parempi kuin taikuissa.

 

Syrjäsilmällä huomasin, kuinka hemkilökunta alkoi roudata tuoleja pois ravintolasta. Sitä en huomannut, mistä kautta toivat toiset tilalle, mutta sellaiset oli kuitenkin ilmestynyt. Aprikoitiin, että häitä taitavat valmistella.

Ja hetken päästä varmistuikin, kun lähdettiin pienelle välipalalle.

 

Oli oikeen portti rakennettu ja tietenkin valokuvausta varten piti paikka olla.

Illemmalla sitten nähdään, mitenkä käy, vai käykö,,,,

Ei käynyt mitenkään! Häät ovat vasta huomenna, ja me olemme jo silloin matkalla HoiAn’iin, toivottavasti.

Ai niin, lämmintä on sitten pikkaisen, jonkin matkaa päälle 30 asteen.

 

Nyt tehtiin sitten iso virhe.

Ravintolassa sinänsä ei varmaankaan mitää vikaa, mutta onnettomat tilattiin pizzat, kun oli italialaistyyppinen???

 

Tiilaamani alkupalat, Huen tapaan tehdyt kääryleet, olivat hyviä.

Pitäis aina muistaa, että maassa maan tavalla ja syödä vain paikallisia ruokia.

UGH – olen puhunut.

Yleensä, jos jossain ollaan saatu huonohko pizza, niin verrattu Heinolassa syötyihin, surkeisiin. Tämä alitti jopa Heinolan.

Nämä tietävät hyvin, mitä täällä kannataa syödä.

Ja halvalla.

Kuva on aivan hotellimme viistosti edessä, tosin meidät erottaa aita.

 

 

 

 

Takaisin tullessa kävelykaduksi muutetulla väylällä oli tapahtumia. Kansalla oli meno päällä. Hyvä niin.

 

FacebookPinterestTwitterBloggerGoogle+