Lentäen Nha Trang’iin

Posted on

Aamupalan jälkeen maksettiin lasku,  retkestä My Son’iin ja taksi saapui sovittuun aikaan noutamaan meitä.

Lentokentälle rapiat 20 km ja kustantaa täällä melkein 12.- €. ”kallista”on.

Voucherit toimi ja liput saatiin, joten ahtauduimme melkeinpä loppuun myyntyyn koneeseen. Vanhahko Airbus, ja Vietnam Airlines.

 

Da Nangin kentällä oli pikkasen hussakkaa, joten ei vuoret oikein ikkunan läpi kuvattuna näy.

 

Aika yllätävää, että täällä keski-vietnamissa lentokentällä on meidän Fazerin suklaata myynnissä.

Nyt on pojat tehneet hyvää työtä.

 

Lähestyessämme Can Rahn’ia, joka toimii Nha Trangin kenttänä, sain näkyviini aikas monta rannikkovartioston paattia.

Näillä kun on tapana ”kähistä” japanilaisten kanssa kalavesistä.

Taximatka kaupunkiin ja hotellillemme melkeinpä samat 20 km, jossa ylitettiin pieniä vuoria ja tie kulki jonkin matkaa rinteeseen tehtynä.

Kaupungin liepeillä kulkee köysirata, aika pitkän matkaa meren yli saareen, jossa näkyy olevan huvipuisto sun muuta ajanvietettä.

Ilmeisesti risteilylaivatkin kääntyilevät täällä, ainakin yksi osui näköpiiriin.

 

Niemenkärjessä oli joku hieno Resortti, jonne taksimme jätti ilmeisestikin Japanilaisen pariskunna. Sieltä ei päästy ku pari kilometriä, kun kuski pysäytti auton, soitti jonnekin ja sitten selvis meillekin syy. Vedet kadonneet harakoille tai hiirille.

Onneksi oli pullovettä mukana autossa, joten aukomaan puolen litran pulloja ja kymmenkunta niitä kuski lonasi järjestelmään. Outo oli juttu, koska auto vaikutti aika uudelta.

Hotellimme on pienellä poikkikadulla, joka ei ihan viehkein ole, mutta eipä tän hotellin hinnoittelukaan päätä huimaa.

Pieniä ravintoloita kadunpätkä täys. Yhdessä niistä välipalaa otettiin,,,, no joo ,,,

Tutustuttiin rantaankin, johon ei matkaa kuin parisataa metriä.

Vähän kiireellä olivat veneensä parkkeeranneet eikä köysikään ollut puun ympäri. Huolimatonta touhua ; – )

Sen verran kurkkasin, että pohjan muoto hyvin lähellä meidän Sarzan runkomuotoja. Siispä merikelpoinen.

Pienen huilin jälkeen yksi pahimmista ravintolakokemuksista evör.

Ilmeisestikin omistaja, joka rääkyi parille nuorelle tytölle, jotka enempi aikaa suki tukkaansa tai kohenteli housujaan tai paitaansa. Rääkymisellä varmaankin yritti ohjeistaa?? Tyttöjen kielitaito nolla. Kun kysyttiin jotain, tuli omista paikalle.

Ruuat tuli sitten niin tipoittain kuin vain voi. Madam saalatille tilasi valkosipulipatonkia ja ehti melkeimpä syödä salaattinsa ennen kuin patonki tuli. Minun possuannokseeni kuuluvaa riisiä ei kuulunut ennen kuin pyysin sitä.

Vettä toivat kaksi pulloa vaikka tilattiin yksi.

Eivät kyllä laskuttaneet siitä toisesta, kun ei oltu avattu, ainut positiivinen juttu. Vahinko kun en löytänyt moista ruokalaa Tripadviserista, olisin pari valittua sanaa sinne laittanut.

Madam osti jotain kasvonaamioita, olivat melkein ilmaisia, hyvä etteivät maksaneet kun vietiin pois. (oikeesti, kymmesosa hintaan).

Siinäpä sitä vuodatusta tällä kertaa.

PS

täällä wifi on kohtuullisen nopea, eikä pätki ollenkaan.

 

 

 

 

 

 

 

FacebookPinterestTwitterBloggerGoogle+

Laiskotellen Hoi An 7.3.

Posted on

Välipäivä. Ei erityistä ohjelmaa.

Respasta tilattiin huomiselle auringonlaskun retki, Sunset My Son Holly Land. Saas nähä mitä pitää sisällään.

Vastapäisestä kaupasta/spasta Madame oli tilannut käsin tehdyt sandaalit , joten niitä noutamaan ja samalla jäin hierottavaksi.

Siistit tilat, aivan uuden karheat.

Samalla paikan emäntä ehdotti kantapäiden silottamista johon suostuin. Se oli virhe. Hieronta oli ok mutta kun daami alkoi jalkojani hioskella ja samalla höpötti naapurihoitsun kanssa, siis ei keskittynyt tekemäänsä, sutaisi kerran ohi ja jalkaterän ulkoreunasta nahat kurttuun. Ei raasu saanutkaan tippiä. Eikä jo puoliksi sovittu Madamen hieronta toteutunut. ”Kallis” hutaisu. Madame meni vähän matkan päähän toiseen paikkaan: käsien hieronta ja manikyyriin.

Minä tein pienen kävelyretken aikani kuluksi.

 

Sillalta, joka vie vanhaan kaupunkiin, molemmin puolin kasvattamoja. Onko sitten kaloja vai rapuja ??

Yllättävän siisti poikkikatukin löytyi.

Sekä ravintoloita.

 

 

 

Oli hienojakin taloja, pikkaisen tämän pääkadun poikkikadun varrella.

Eivät varmaankaan kovin vanhoja.

 

Altaalla löhoilyn jäkeen illalliselle tuon sillan viereiseen ravintolaan, River Front – nimiseen.

Paikalla oli neljän hengen seurue, jotka lähtivät melkeinpä meidän saavuttua pois.

 

Heti tuli nuorehko mies meitä vastaan, ohjasi pöytään ja ruokaa valkkaamaan.

Pieni tuulenvire kävi, niin että vaihdettiin pöytää tuohon baaritiskin eteen.

 

Madan oli päivällä tutkaillut paikallisia erikoisuuksia, siis ruokia, joten tilattiin alkuruuaksi semmoinen, Cripsy Wonton.

Jonkonlaista taikinaa, pikkasen sisällä ja paljon päällä maukasta ”törkyä”. Hyvää.

Kana hapanimelässä sekä Cripsy prawnit, erinomaisia myös.

Jälkiruuaksi otimme paikan omistajan suositteleman Banana pancake jädellä, joka oli suussasulavaa. Erilaista, mihin aikaisemmin totuttu.

Koko hoito 480 000 dongia eli vähän alle 20.- €.

Siis pikkaisen kalliimpaa kuin hotellimme viereiset, mutta huomattavasti parempaa.

Parasta ruokaa mitä tällä reissulla saatu.

Joten annamme täydet *****.

 

Otatimme vielä yhteiskuvan.

Kaksi sukupolvea ravintoloitsijoita ja perustaja, grand-mama ei ollut paikalla.

Meidän välissä oleva tytär hoiti tarjoilut ja puhui aika sujuvaa englantia. Annoin myös Tripadviserissa *****.

 

 

 

FacebookPinterestTwitterBloggerGoogle+