Päivä Nha Trang 12.3.

Posted on

Josko on hotelli halpa, niin huomaa sen myös aamupalassa. Toki, vatsansa saa täyteen, mutta pekonit ja nakit kylmiä jne. Siis kaikkea oli, mutta esille pano??

Ei se silti meitä lannistanut, vaan reippaasti kiertelemään, ja tutustumaan cityyn.

Näitähän täällä riittää, sähkömiehen unelmia. Toki, täällä sentään jonkinlaiset boksit osittain suojaamassa jaettavaa virtaa eteenpäin???

 

Rakennubuumi on täällä melkoinen. Joka puolella nousee korkeita hotelleja. Arvatenkin käyttötarkoitus, koska ei tava-kansalla riitä rahat näihin uudiskohteisiin.

 

Ja kun tonttimaasta on pulaa, aika liki naapuria mennään. Tulipahan vaan mieleen, että kun tuo oikeen puoleinen on valmis ja esite tehdään, myydäänkö noita huoneita (välikössä) ”kaupunkinäköalalla”, näkyyhän siitä vastakkainen talo ja jos vähän kurkkii, saattaa näkyä kadullekkin.

 

On täällä nättejäkin taloja.

 

Lämmintä piisas vähän liiankin kanssa, välillä kun kahville pysähdyttiin, sain kyllä sellaista kahvia, että oksat pois. Puolet jäi juomatta vaikka lisäsin jäistä sulamisvettä.

Siihen oli laitettu porojen päälle kuuma vettä desin verran ja toi keltanen muovikippo oli jäitä täynnä. Laitoin sit jäitä, mutta eihän ne heti sinne sulanut.

 

Markkinapaikkakin löydettiin ja tavaroita hiplailtiin, mutta taitaa isommat hankinnat jäädä Saigoniin.

 

 

Rannan parkkipaikka ja sit: – kyllä mä sen mopon tähän jätin.

 

Rantahan täällä on upea. Sekä rannan suuntaisesti kulkeva ”keskuspuisto”.

Päätettiin kuitenkin jättää rannnalla löhöily seuraavaan kohteeseen, Phan Thiet’heen.

 

Vähän häämöttää saari, johon köysirata menee. Toki pääsee sinne lautallakin. mutta ei me nyt sinne mennä.

 

 

 

 

Tuon tornin juurella kuvattiin varmaankin paikallista saippuaoopperaa??

Sellaisen kuvaushan aikoinaan nähtiin Koreassa.

Todella siistissä kunnossa tämä ranta-alue.

Välipalalla käytiin aivan hotellimme lähellä olevassa kreikkalais-tyylisessä ravintolassa.

Ihan jees.

Huilattiin jokunen tunti ja sit illalliselle.

Vahingossa löydettiin Saksalainen paikka, Haus Bremen. Todella hyvää ja edukasta.

Omistaja itse hääri tarjoilemassa. Tuli mieleen Pekka Purnusta, Nopsajalka kun oli tämäkin herrasmies.

Tais vaimo hääriä keittiössä.

 

Silminpistävän siistiä. Nämä pienet ravintolat täällä kun tuppaa oleman kaikkea muuta kun siistejä.

 

Oluttynnyrit niin siististi yläkertaan menossa, vai oliko alas tulossa??  😉

 

Kun ikkunoissa pitää olla kalterit, voivat nekin olla tyylikkäät. Täällä ne oli taidokkaasti tehty.

Jäi viimeiselle illalle hyvä maku.

Huomenissa junaan ja etelää kohti.

 

FacebookPinterestTwitterGoogle+Blogger

Lentäen Nha Trang’iin

Posted on

Aamupalan jälkeen maksettiin lasku,  retkestä My Son’iin ja taksi saapui sovittuun aikaan noutamaan meitä.

Lentokentälle rapiat 20 km ja kustantaa täällä melkein 12.- €. ”kallista”on.

Voucherit toimi ja liput saatiin, joten ahtauduimme melkeinpä loppuun myyntyyn koneeseen. Vanhahko Airbus, ja Vietnam Airlines.

 

Da Nangin kentällä oli pikkasen hussakkaa, joten ei vuoret oikein ikkunan läpi kuvattuna näy.

 

Aika yllätävää, että täällä keski-vietnamissa lentokentällä on meidän Fazerin suklaata myynnissä.

Nyt on pojat tehneet hyvää työtä.

 

Lähestyessämme Can Rahn’ia, joka toimii Nha Trangin kenttänä, sain näkyviini aikas monta rannikkovartioston paattia.

Näillä kun on tapana ”kähistä” japanilaisten kanssa kalavesistä.

Taximatka kaupunkiin ja hotellillemme melkeinpä samat 20 km, jossa ylitettiin pieniä vuoria ja tie kulki jonkin matkaa rinteeseen tehtynä.

Kaupungin liepeillä kulkee köysirata, aika pitkän matkaa meren yli saareen, jossa näkyy olevan huvipuisto sun muuta ajanvietettä.

Ilmeisesti risteilylaivatkin kääntyilevät täällä, ainakin yksi osui näköpiiriin.

 

Niemenkärjessä oli joku hieno Resortti, jonne taksimme jätti ilmeisestikin Japanilaisen pariskunna. Sieltä ei päästy ku pari kilometriä, kun kuski pysäytti auton, soitti jonnekin ja sitten selvis meillekin syy. Vedet kadonneet harakoille tai hiirille.

Onneksi oli pullovettä mukana autossa, joten aukomaan puolen litran pulloja ja kymmenkunta niitä kuski lonasi järjestelmään. Outo oli juttu, koska auto vaikutti aika uudelta.

Hotellimme on pienellä poikkikadulla, joka ei ihan viehkein ole, mutta eipä tän hotellin hinnoittelukaan päätä huimaa.

Pieniä ravintoloita kadunpätkä täys. Yhdessä niistä välipalaa otettiin,,,, no joo ,,,

Tutustuttiin rantaankin, johon ei matkaa kuin parisataa metriä.

Vähän kiireellä olivat veneensä parkkeeranneet eikä köysikään ollut puun ympäri. Huolimatonta touhua ; – )

Sen verran kurkkasin, että pohjan muoto hyvin lähellä meidän Sarzan runkomuotoja. Siispä merikelpoinen.

Pienen huilin jälkeen yksi pahimmista ravintolakokemuksista evör.

Ilmeisestikin omistaja, joka rääkyi parille nuorelle tytölle, jotka enempi aikaa suki tukkaansa tai kohenteli housujaan tai paitaansa. Rääkymisellä varmaankin yritti ohjeistaa?? Tyttöjen kielitaito nolla. Kun kysyttiin jotain, tuli omista paikalle.

Ruuat tuli sitten niin tipoittain kuin vain voi. Madam saalatille tilasi valkosipulipatonkia ja ehti melkeimpä syödä salaattinsa ennen kuin patonki tuli. Minun possuannokseeni kuuluvaa riisiä ei kuulunut ennen kuin pyysin sitä.

Vettä toivat kaksi pulloa vaikka tilattiin yksi.

Eivät kyllä laskuttaneet siitä toisesta, kun ei oltu avattu, ainut positiivinen juttu. Vahinko kun en löytänyt moista ruokalaa Tripadviserista, olisin pari valittua sanaa sinne laittanut.

Madam osti jotain kasvonaamioita, olivat melkein ilmaisia, hyvä etteivät maksaneet kun vietiin pois. (oikeesti, kymmesosa hintaan).

Siinäpä sitä vuodatusta tällä kertaa.

PS

täällä wifi on kohtuullisen nopea, eikä pätki ollenkaan.

 

 

 

 

 

 

 

FacebookPinterestTwitterGoogle+Blogger