Reissuun 22.5.

Posted on

Sain kuin sainki kuntoon, ainakin omasta mielestäni. Kuivasin koko pilssin ja levitin puolikkaan lakanan koneen alle, selvittääkseni, oliko vuotoja jäljellä.

Voisin melkeimpä väittää, ettei ihan joka veneessä kone lakanoissa makaa …..

On isävainaan lakana ja aattelinkin, että hän tykkäs myöskin rassata koneita, niin eikö tätä vois tulkita vaikka kunnian osoituksena hänelle??

Toivottavasti kukaan ei vedä tästä nyt hernettä nenäänsä, mutta isäni olisi tämän ymmärtänyt.

Siispä uskaltauduimme lähteä reissuun. Madam oli pyytänyt jo edellisellä viikolla muutaman leidin mukaamme.

Ensin kävimme katsastamassa lähistöllä olevan Gåsgrundin, mutta merivesi oli tosi alhaalla, -35 cm) Tikkaat olisi pitänyt olla kivetäkseen laiturille.

Siispä hylkäsimme tämän saaren ja jatkoimme ulkokautta Stora Svartö:hön, siellä kun on kelluva laituri.

Eipä ole tällä kertaa edes sitä yhtä toista venettä, joten iham oman saaren saimme.

Olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, joten rauhassa sai suunnitella päivän kulun.

Kahvit juotiin ja naiset teki pienen lenkin, minun tutkaillessa moottotilaa, Kaikki näytti olevan ok.

Lounaaksi oli tällä kertaa nyytit ja sisäfilepihvit.

Jokaiselle oma nyytti juureksia, pikkasen kaurakermaa ja sulatejuustoa, nyytti kiinni ja tulille tunniksi.

Fileen putsasin kalvoista ja semmosia sormen levyisiä viipaleita, vain rouhittua pippuria pintaan ja suola vasta lopuksi.

 

 

 

 

Muutama pala ei sopinut halsteriin, joten tungin ne nyyttien väliin.

 

 

 

On se kunnon elävä tuli ja hiillos paras tapa kypsentää ruokaa.

Tuolla tavallahan meitin esi-isämme tai äitimme tekivät vuorituhansia ruokansa. Nää nykyiset grillit ja hellat, nehän ovat olleet vasta lyhyen aikaa käytössämme.

 

Kun olimme syöneet, sattui jotain, jota en ollut kuunaan kokenut.

 

Iso rantakäärme tuli luikerrelle aivan vierestämme, oisko ollut parin metrin päässä meistä hänen reittinsä.

Rauhassa kerkesein kännykameran ottaa esille, ja naps nips.

 

Illan suussa vielä letut sain paistaa leideille.

Koska puita täällä ei ole, siis polttopuita, piti käpyjä ja risuja vähien mukana olevien lisäksi polttaa, jotta lettuset sain paistettua.

Tuo kassi maassa oli täysi leidien keräämiä käpyjä.

Hyvän hiilloksen niillä saa.

Muistan lapsuudestani, että käpyhiilloksella ei pihviä saanut grillata.

Kuulemma jotain epäterveellistiä kaasuja irtoaa niistä. Mene ja tiedä, mutta uskon vanhan kansan viisauteen tässäkin asiassa.

 

Siinä aurinkokin alkoi tehdä jokapäiväistä laskeutumistaan, minä siirryin veneeseen leidien ”parantaessa” maailmaa. Alkoi sen verran keskustelun luonne muuttua eräiltä osin henkolökohtaisiksi, että tuntien omat resulssini  pysyä asiallisena, saattoi olla kaikkien etu, että menin miettimään mahdollisia tulevaisuuteen vaikuttavai päätelmiäni.

Kukin tietenkin taaplaa tyylillään, mutta minä voin valita kenen tyyliä olen katsomassa.

 

Ennen auringon laskua, sain kuvattua vielä SiljaLinen laivan menoa Porkkalan suojaisessa saaristossa ennen avaa merta.

 

 

Mihin menestyjät sijoittavat?

 


Viimeinkin veteen

Posted on

Tänään oli tarkoitus siivota vene, työkalut pakkiin ja silleen.

Eipä mennyt niin.

Näin ”hovi”autoilijan rannassa ja menin kyselemään veneen laskemisesta, jolloin autoilija totesi, että kohta lähtee muualle, jolloin kysäisin, antaako tunnin aikaa. Antoi.

Tuli pikkasen kiirus. Nyt sai siivous jäädä. Potkurin paikoilleen ja maalia päälle. Paitsi että loppui kesken maali, joten sataman kauppaan, joka onneksi oli auki ja uusi purkki ostoon. Olipahan suolainen hinta, 34.- € purkki. Sain kuitenkin potkurit uuteen väriin ja liinat ja köydet valmiiksi laskua ajatellen. 

Ekbland tuli ajallaan paikalle ja nosti Sarzan veteen.

Ei se ihan tähän kuntoon jäänyt, kun koeajolle läksin, mut ei paljon puuttunutkaan.

Pääasiahan oli, että Sarza pääsi elementtiinsä, kyllä sitä siivota kerkee myöhemminkin.

 

Siinä sitten tyytyväinen kippari sai tälle kaudelle ekat fiilikset.

On se hieno tunne.

Tein tällä kertaa koeajon yksin, kun Masi ei päässyt omien kiireidensä keskeltä, vaikka varmaan mielellään olisis tullut.

Läksin huristelemaan tavanomaista koeajolenkkiä, suoraan ulos, Gåsgrundin ja Knapeskärin kautta Rövarenin editse Kapareniin katsomaan, monta venettä kauniina Äitienpäivänä on saaressa. Monta oli, melkein ranta täys.

 

Tuossa vasemman puoleinen on Kaparen.

 

Kuten näkee, keli ei hirveen paljon parempi olisi voinut olla.

Kyllä Sarza kulkee edelleen kivasti. Näillä pienemmillä, A5 potkureilla 29 solmua ja kierrokset 3900 eli tehtaan suosittelemat maksimit.

 

 

Peräaalto on tuollainen noin 25 solmun vauhtissa.

 

Hätäiesti katsottuna kaikki toimi hyvin.

Nyt uskaltaa lähteä pidemmällekin legille.

 

Satamaan kun takaisin tulin, kaivoin Mavicin esille ja pientä kuvaa siitäkin.

 

Siinä Sarza nyt omassa pilttuussaan.