Sarza2 lähtee lännen matkalle

Posted on

Päästiin viimeinkin perinteiselle ”lännen” reissulle. Vielä ei tarkkaan ole päätetty, minne asti, mutta Maarianhamina saattais kiinnostaa.

Illalla oltiin jo pakattu valmiiksi ja oltaiskin lähdetty jo eilen, mutta kun sataa ropisteli vähän väliä.

Kaupan kautta veneelle ja menoksi.

Siinäpä lähtölukemaa.

 

Pyörähdettiin Bylandetin kautta, mutta tuuli kävi ikävästi paikkoihin, joihin olisi voinut rantautua. Siispä suuntasimme suojaisaan Stora Svartö:hön. Eikä ollutkaan montaa venekuntaa paikalla.

Maisemathan ovat lukioilleni tututtuja, silti otin ilmoista kuvaa.

Kävivät satamamaksun oikeen perimässä. Tällä kertaa 13.-€ elikkä 30% hinnan korotus. Onhan toki laituri, ja hyväsellainen, mutta keittokatoksen poot voisivat olla muutakin kuin parimetrisiä tukkeja. Niillä vehkeillä, mitä sieltä löytyy, on aika jobi saada klapit aikaiseksi. Vaikka meillä onkin suht hyvin varustettu vene, puuttuu pokasaha sekä moottorisaha. Pannaanpa hankintalistalle.

 

 

 

Jännän näköinen kelo, oisko ”pikkasen” käännetty?

Nyt kun vettäkin on sadellut, alkaa puutkin viheriöimään, tosin, ei kaikki. Osalta kyllä tää vuosi meni.

 

 

 

Kaunisat edelleen on.

 

 

Katsotaan, mitä tuleman pitää.

 

 

 

Innostuin eläinmaailmasta ja pikkasen maisemistakin

 

FacebookPinterestTwitterGoogle+Blogger

Sunnuntaina saareen

Posted on

Piti odottaa sunnuntaihin asti, ennen kuin merelle päästiin. Ja miksikö niin kauan??

No kun ei-eläkeläiset ovat viikonloppuisin ”valloittaneet” lähisaaret, se suotakoon heille. Meillähän on aikaa viikollekin.

Näin iltapäivällä, oli vain vastaan tulijoita.

 

Sää oli tuommoinen puolipilvinen, kun huristelimme kohti Bylandettia. Olimme matkalla piipahtaneet Kaparenissa, mutta se oli vielä tähän aikaan ”täysi”, siis sellaiset paikat, joihin me voisimme rantautua.

 

Sama oli tilanne Bylandetissakin, joten jatkettiin Stora Svartö:hön.

 

Heti miten kiinnityksen jälkeen olikin ruuantekoa. Ruotsalaisia uusia perunoita ja paistettua maksaa.

 

Alkuperäinen ideani oli, että ois saanut grillata maksa, mutta tässä saaressa kun ei kunnollisia puita ole ja edellisellä reissulla omat varastot poltettiin, ei auttanut kuin tyytyä veneessä paistamaan.

Ei ne huonoja ollut näinkään tehtynä.

Tosta oli jo puolet syöty kun tajusin ottaa kuvan.

 

 

Se oli reilun puolen kilon maksan pala, jonka viipaloin paistamista varten ja puoli kapallista perunoita, kaik män. Ja piisas.

Hetken piti happea ottaa ennen kuin pienelle lenkille lähdettiin.

 

Kauempaa katsottuna, näytti ihan kuin lammas tai vasikka ois tuossa ollut.

Kelo se vain olikin.

Aina tääl kuitenkin jotain uutta näkee.

Tai eihän ne välttämättä mitään uutta ole, ei vaan ole ennen huomannut.

Sitä niin helposti kattelee vaan omia varpaitaan, eikä havainnoi ympäristöään.

 

Tossa pohdin, että kumpikohan on vanhempi, kelottunut näre vai Sarza2:n

 

Ei kai sillä lopuksi ole väliä, kumpaakin kun tarvitaan.

 

Ilta pakkas päälle, joten kaivoin kuvauskalustoni esiin.

 

 

Taitaa puhutella nää kuvaukset enempi, joten lisää löpinöitä seuraavalla kerralla.

 

 

FacebookPinterestTwitterGoogle+Blogger